Nyt mulla on sellainen. Elämäni ensimmäinen, ikioma.
Valot kuuseen laitan ehkä huomenna, koristeet vasta aattoaamuna riisipuuronkeittelyn lomassa. Siihen loppuukin sitten mun joulujutut ja epäjouluilen kaikissa muissa asioissa. Mutta tuo kuusi on kyllä kaunis. Tuolla se metsässä pönötti ja lähti mukaan. Luvan kanssa, kiitos siitä!
Paneelit kuusen takana ovat edelleen maalaamatta, mutta jospa niitä maalailisin vaikka tänä iltana. Kuusi onneksi on liikkuvaa sorttia ainakin vielä tässä vaiheessa, joten siirtelyt eivät haitanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti