Naulakkohärveli ja vähän muutakin

Pitkästä aikaa iski pieni inspiraatio. Maalasin kylppärin teknisen komeron ja tein viimein lintutapetista ja laudankappaleesta naulakkohärvelin sen kylkeen.

Siitä tuli mun mielestä ihan kiva.

Laitoin kylppärin kattoon suunnitellun kattokruununkin jo roikkumaan vaikkei katossa mitään sähköjä vielä kuljekaan.

Sain syksyllä lahjaksi ihania, taottuja juttuja ja nyt löysin paikan jo parille niistä. Yksi vedin päätyi teknisen komeron oveen, jota on aiemmin auottu ovessa olevasta reiästä kiinnipitäen.

Taottu naulakko pääsi keittiöön, saarekkeen kylkeen. Siinä oli aikaisemmin samanlainen koukku, joita nyt on tuossa kylppärin naulakkohärvelissä. Massiivisempi naulakko näyttää hyvältä keittiössä.

Mulla alkoi talviloma ja ensi viikolla onkin suunnitteilla vähän maakuntamatkailua höyläämölle, josta saan sopivaa listaa ovien ympärille.

Eteiseen peili

Mulla on ollut joskus teini-ikäisen minäni huoneessa peili, joka aikoinaan isän kanssa maalattiin melko räikeällä vihreällä. 

Tässä välissä peili oli jemmassa porukoiden komerossa, mutta nyt se on palautunut mulle. Vihreä väri sai kuitenkin väistyä. Vaatekaapin maalauksesta jäi yli sinistä maalia ja siitä tulikin peilin uusi väri.

Paneloin eteisestä tuon nurkan ja sinnehän peili sujahti.

Lähes kaikkien ovilistojen kanssa on ongelma, sillä paneeli tai huokolevy (riippuen huoneesta) nostaa uuden seinäpinnan korkeammalle kuin lista olisi, jos sen vain suoraan laittaisi vanhalle paikalleen. Siksi olen laittanut vanhojen listojen alle lisukkeita, joilla lopputulos on ihan ok. 

Vasemmalla oleva kylppärin ovi odottaa edelleen kuorimista. Uskon, että levyn alla on peiliovi.

Keltaisia ovia

Tänään aamulla kanalan ovi ja sen ympäristö näytti tältä:

Aika surullisen näköinen kapistus. Ovi oli aika pahasti vinksallaan ja vasemmalta alhaalta se lenksotti niin paljon, että pieni eläin (suurempi kuin hiiri) mahtuisi raosta kulkemaan silloinkin, kun haka on kiinni. Ovessa ei myöskään ollut mitään eristystä ja koska tarkoitus on pitää kanat mukana menossa myös talven yli, eristeitä tarvitaan.

Tein siis uuden oven. Oven sisälle tulee 50mm finnfoamia, jota multa jäi kanalan ja kasvihuoneen jäljiltä käyttämättä. Vielä en eristeitä saanut paikalleen, mutta ei ole kovin monen hetken homma. Oven kehikko on siis kakskakkosta, jonka päälle on naulattu ulkoverhouspaneelia. Vatupassin kanssa ei ovea kannata mitata, sillä tulin taas siihen tulokseen, että jos kaikki ympärillä on vähän vinossa, vatupassilla tehty pistää pahasti silmään.

Maalasin oven samalla keltaisella kuin talon ovenkin. Tästä aiheutui kuitenkin paha, ketjureaktiomainen ongelma. Kun yksi ovi on maalattu, kaikki ympärillä näyttää valjulta. Maalasin sitten myös listat ja ylärivin valeluukut sekä toisen oven.

Kanalan ovessa on nyt perussaranat, mutta taotut on hakusessa, kun sopivat tulee vastaan.

Yllättävän paljon ryhdisti ilmettä tuollainen melko pienitöinen maalaus. Listat kasvavat sammalta, joten uusin ne ensi kesänä. Siksi listojen maalausjälkeä ei kannattane toistaiseksi kovin tarkkaan syynätä. Kauempaa näyttää kuitenkin oikein kivalta. 

Ongelma tosin jäi vielä osaksi. Toisen puolen ovet näyttävät nyt valjuilta näiden vieressä. Ovet täytyy kuitenkin tehdä uusiksi, sillä ne hajoavat käsiin eivätkä aukeakaan helposti. Keltainen maali loppui, joten en viitsi vanhoja ovia varten ostaa maalia, kun ensi kesänä täytyy tehdä kuitenkin uudet.

Enköhän mä ihan tyytyväisenä katsele näitä ovia ja pärjää tämän näkymän kanssa talven yli :)

Turvallisempaa elämää

En ole viitsinyt suuremmin täällä blogissa mainostaa, että mulla ei ole ollut ovessa kunnon lukkoa. Vakuutusyhtiöthän hyväksyvät vain jotkut lukot ja toi mun kympin riippulukko ei sellainen ollut. Se jäi välillä jumiin ja oli muutenkin hankala käyttää.

Uusi lukko mulla oli ostettuna jo viime heinäkuussa, mutta koska ovi on niin törkeän paksu, lukon mukana tulleet palikat eivät riittäneetkään ja lukko jäi asentamatta. Kävin lukkoliikkeestä hakemassa lisää paloja väliin. Varoittelivat, että ovat tosi kalliita. Noh, 36 euroa köyhdyin. Mielestäni eivät nyt mitään superkalliita olleet.

Lukon asentaminen olikin sitten melkoinen blonditesti. Ovi kun ei ole standardikokoinen, niin lukon kokoamisen ohjeissakin sai soveltaa. Hetken jouduin miettimään, miten saan lukon vääntöjutun(?) oikean mittaiseksi. Viiden sentin mittaisesta, sentin levyisestä ja pari milliä paksusta metallipalasta piti saada päästä pari senttiä pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Milläs pidät noin pienestä palasta kiinni, että saat rautasahalla sahatuksi? No etpä millään. Onneksi muistin omistavani voimapihdit. Palikka pihtien leukojen väliin ja puristus. Eikä tapahdu mitään. Puristus uudestaan ja vasaralla hakkaamaan palan toista päätä. Tämä toimi ja sain oikean kokoisen palan :) Seuraavaksi onnistuin pudottamaan lukkopesän pidennykseen tarvittavat osat oven sisään kolme kertaa ennen kuin sain ne lopulta paikalleen. 

Mutta nyt mulla on turvallinen Sento ovessa. Tulevat varkaatkin sitten mieluummin ikkunan kautta sisälle :)

(Riippulukon huuletkin vois tosta toki ottaa pois.)

Siinä kun oven kanssa hääräsin, laitoin kolkuttimenkin vihdoin kiinni.

Sisällä olenkin sitten tehnyt inventaariota, joka jatkuu huomenna. Mulla on laatikoissa paljon tavaraa, jota en nyt ole täällä asuessani (4 kk) tarvinnut. En ehkä tarvitse ikinä? En pidä siitä, että varastoin tarpeetonta tavaraa, joten tässä varmaan tulevina viikkoina pitää sitten keksiä, mihin sen kaiken ylimääräisen vien. Pelastusarmeija varmaan ottaa vaatteet, mutta tuolla on kyllä kaikkea muutakin. Kirpparoimaan en ala. Vinkkejä otetaan vastaan! 

Tavaroiden seasta löytyi pitsikappa, jonka olin ottanut pois kylppärin ikkunasta, kun laitoin sinne kokopitkän verhon. Pidemmän aikaa on jo ollut tunne, että keittiön ikkunaverhoille täytyy tehdä jotain. Olen aina tykännyt salusiineista ja kivahan olisi sisältä tuota takapihaakin nähdä. 

Päivä paistaa tupaankin ihan eri lailla kuin ennen! Sen huomasin myös yrittäessäni kuvata "uusia" verhojani. Siksi piti ottaa toinen, alivalotettu kuva, jossa verhon kuviot hieman edes näkyvät.

Nyt täytyy vain toivoa, ettei takapihalla ihan hirveesti liiku ylimääräisiä hiippareita :D

Suunnitelman muutos lennossa

Skafferi on nyt listoja (ja paria hyllyä) vaille valmis. 

Tarkkasilmäiset saattavat huomata, että tuopa ei olekaan se ovi, josta aikaisemmin mainitsin. Koska paikka on aika ahdas ja satuin muistamaan, että mullahan on talon pariovet tuolla puorissa vailla virkaa, hain toisen niistä nyt tähän. Ja sehän sopii kuin nenä päähän. Se on aavistuksen verran kapeampi ja matalampi kuin ensiksi aikomani ovi. 

Ovi jää tuollaiseksi, sisäpuolelta se on okrankeltainen. Pahimmat liat on pyyhitty pois ja lukkomekanismi näyttää kivalta näin oven "väärälläkin" puolella.

Ovi sai veriuhrinkin eilen. Tein hommia sukkasiltaan ja tiputin oven melko korkealta varpaiden päälle. Nyt yhden varpaan kynsi on kauniin sininen ja koko varvas on kuin pulla. Yöllä en saanut nukutuksi, kun se särki niin kovin ja kengän pitäminen jalassa on myös yhtä tuskaa. Tässä arvon, pitäiskö lähteä päivystykseen selvittämään, josko se vaikka olisi murtunut. Toisaalta, mitäpä tuollaiselle voi tehdä, teipata viereiseen varpaaseen kiinni. Sen voin tehdä itsekin, teippiä löytyy :)

Esittelen tässä myös erittäin kaunista työnjälkeäni. Vanhat saranat istuivat niin tiukassa, että uudet piti laittaa, kun vastakappaletta ei tähän hätään löytynyt. Saranaa varten piti taiteilla tuollainen loveus, jonka näppärästi tein taltalla. Tai siis nimenomaan en tehnyt näppärästi. Tuo näyttää aivan hirveältä. Ei oo talttahommat mun juttuja. Ainoa lohdutus tässä on se, että saranan kiinnityslevyn allehan tuo jää piiloon.

Nyt voisin jättää remppahommat tältä päivältä (nyt jo!?) ja jotenkin asennoitua huomenna alkavaan työrupeamaan.

Valoisat tunnit loppuivat kesken

Kyllä se vain ankeaa on. Pimeää jo viideltä eikä tämä päivä kaikessa pilvisyydessään muutenkaan paljoa valoa duunarille antanut. Koska eteisessä ei ole sähköjä, tilkitsemiset jäivät nyt jollekin toiselle päivälle, kun en viitsinyt taskulamppu suussa tehdä hommia.

Askartelin katossa olevaan reikään luukun. Pohjalle lautaa ja ilmansulkupaperi. Sen päälle sopivankokoinen pala villaa. (Paras keino saada villa paloiksi on muuten kunnon fileerausveitsi. Tässä taloudessa kun ei ole eläimiä syöty melkein kymmeneen vuoteen, voi veitsen uhrata hyvin tähän tarkoitukseen...)

Villan päälle sitten taas sopivankokoiseksi leikattua ja taiteltua ilmansulkupaperia. Niitataan reunoista kiinni.

Ja kattoon! Voin sanoa, että vasaran, porakoneen ja luukun sekä kaikkien tilpehöörien kanssa kiipeily tikkailla ei ollut kovin mukavaa. Varsinkaan, kun luukku ei suostunut paikalleen ihan ekalla eikä edes tokalla sovituksella. Kiinnitys tapahtui tikkailla keikkuen siten, että pidin luukkua ylhäällä pääni avulla ja yritin sohia ruuveja oikeisiin paikkoihin toivoen samalla, etten horjahda tai etten ole laittanut ruuvia sellaiseen kohtaan, jossa se ei pidä.

Eihän tuo kaunis nyt ole millään mittapuulla, mutta ajanee asiansa. On sen verran jämpti, että täytyy sulkiessa vähän toisella kädellä avittaa fyllinkejä luukun kehikon sisälle. On ainakin tiivis!

Sain myös oven eteisen ja kylppärin välille. Koska kylpyhuoneen lattia nousee, myös ovi piti saada korkeammalle. Moottorisahalla sahailin oven päältä hirttä pois. Mopo ei kuitenkaan halunnut kylmänä käynnistyä ja piti tuoda se tupaan hetkeksi lämpeämään. Kun sahailee sisätiloissa, täytyy aina muistaa pitää ovet ja/tai ikkunat auki. Pakokaasut ei tee hyvää!

Ovi on joskus levytetty umpeen ja oletan, että tuolla alla on peilit piilossa. Niitä on aika etsiä joskus tulevaisuudessa. Ovi painoi taas ihan riittävästi, että sain sen kanssa tapella. Paikalleen kuitenkin meni.

Oven alle jäi nyt kasa johtoja ja putkia. Viemäriputkelle piti myös tehdä kulkuaukko oven alapuoliseen hirteen. Laitoin siihen nyt vain lyhyen pätkän. Pitkän kanssa on hankalampi tehdä kylppärin lattiarakenteita.

Yläkerrassa ei voi juurikaan harrastaa aarteenetsintää, sillä siellä ei ole paljon mitään. Tällaisen sieltä kuitenkin nappasin mukaani. Kiva laatikko, jossa tällä hetkellä säilytän tämän hetken työkaluja, mutta tulevaisuudessa se päässee johonkin enempi sisustukselliseen käyttöön.

Vapaa viikonloppu

Vietin vapaan viikonlopun, joten suuria asioita talolla ei ole tapahtunut. Saareke on saanut uusia hyllyjä mutta näytän siitä kuvaa vasta sitten, kun se on jossain järjestyksessä.

Tupa on täynnä laatikoita ja oikeastaan odottaakin, että saan saarekkeen hyllyt valmiiksi ja pääsen täyttämään sitä kaikella tarpeellisella.

Tilkitsin ovien rakoja ja laitoin niihin vielä ilmansulkupaperia. Nyt tuvassa on lämpöä mukavat 23 astetta (liian kuuma!), mutta olkoon kuumalla pari päivää, jotta rakenteet lämpeävät. Sitten voin pudottaa sen parinkympin alle.

Tuvassa on siis kaksi ovea. Toinen johtaa eteiseen, joka on tarkoitus ottaa käyttöön ja lämmittää tämän vuoden puolella oikeastaan heti, kun kylpyhuone on niin valmis, että sielläkin pysyy lämpö. Toinen ovi johtaa huoneeseen, jonka lattia on romahtanut ja joka on ensi kesän projekti. En aio tuota huonetta lämmittää, joten jokin eriste olisi hyvä saada oven kohdalle.

(Pahoittelut etukäteen erittäin rumista ja vinoista kuvista.) 

Päätin sitten hyödyntää vieraspatjaa, jonka lämpötekniset ominaisuudet tuskin ovat kovin hyvät, mutta riittänevät tähän tarkoitukseen.

Päälle vielä ilmansulkupaperi ja villaryijy. Kuvitelkaa tuohon eteen vielä 50-luvun senkki ja jotain tavaraa päälle. Sängyn taakse ja siis tuohon oviaukkoon rajoittuen voitte kuvitella valkoisen puolipaneelin. Sittenhän tässä voi vaikka kuvitella listoja ja uusia sähkövetoja ja muuta mukavaa :)

Pistorasioita mulla muuten on jo. Jääkaappi on seinässä ja elämä huomattavasti helpompaa. Putkimies ei ehtinyt viime viikolla, vaikka niin oli puhe (mur), toivottavasti ehtii tällä viikolla!

Tylsä ja kuvaton

Olin talolla yötä. Kamera jäi nykyiseen kotiin. Joten nyt en tarjoile teille kuvia. Kuvat ja vähän pidemmät sepustukset seuraavan talovierailun jälkeen.

Viikonlopun saldo:

Kaadoin eteläseinää oksillaan hakkaavan puun. Tupa valoistui kummasti, kun tulee yhdestä ikkunasta lisää valoa.

Toin talolle isäni tekemät kukkatikkaat. Laitoin ne nojaamaan ulko-oven viereen. Tikkaille laitoin syyskukkia. Näyttää nätiltä.

Maalasin ulko-oven kerran sisäpuolelta valkoisella, vaikka uhkasin, että teen sen vasta ensi kesänä. Musta alkoi ahdistaa. Maalaan vain sisälle näkyvät osat, joten ensi kesänä täytyy joka tapauksessa maalailla lisää.

Eristin ovien reunuksia sekä tuvan lattian ja seinän rajaa.

Tupa on nyt lämpimänä pysyvää tilaa. Lämpö pysyi 19 asteessa yhdellä vajaateholla käyvällä patterilla. Oli mukavaa.

Purin tulevan kylpyhuoneen lattiaa. Positiivista on se, että lankut ovat hyvässä kunnossa, niitä ei tarvitse lyhentää. Lattian alla on kuitenkin valettu laatta ja sen päällä 20 senttiä lasivillaa. Ai että, mä vihaan lasivillaa. Saa nähdä, mitä mä teen laatalle. Vähintäänkin siitä pitää piikata yksi nurkka puhki, jotta vanhan puhkiruostuneen vesiputken saa pois ja uuden tilalle.

Uusi ilme

Eräs naapurini kävi viime viikonloppuna käymässä ja toi lainaan vanhan kuvan talostani. Kuva on otettu 1920-luvun alkuvuosina eli pian talon valmistumisen jälkeen. Talo oli ilmeisesti hirsipinnalla jonkin aikaa.

Jätin talon alkuperäisen avaimen naulaan eteisen seinälle,

sillä vaihdoin vihdoin ulko-oven. Arvelin aluksi, että tämä saattaa olla homma, jossa tarvitsen apua. Sain oven kuitenkin paikalleen käyttämällä lukuisia kiiloja ja tukia, aikaa meni kolmisen tuntia. Ihan hyvin ovi tuntuu talon ulkonäköön istuvan, vaikka vanhat ovet toki olisivat kauniimmat olleetkin. Heloja puuttuu, ovessa on tällä hetkellä riippulukko. Pitäisi myös löytää sopiva ovenripa tuohon, kahvaa oveen ei tule.

Koska vanhan oven päällä oli ikkuna ja ovikompleksin korkeus hieman nykyistä suurempi, täytyy tuonne listan päälle keksiä jotain. Ehkä teen samantyyppiset koristukset kuin ikkunoidenkin (paitsi oikealla alhaalla) päällä on. Sähköjohto piti laittaa tyylikkäästi kulkemaan oven päältä, vielä kun ei sähköjä ole laitettu seinän läpi kulkemaan.

Kuva on rumasti ylivaloittunut ulkotilan osalta, mutta siitä näkee, että ovi näyttäisi olevan vinossa. Jätin vanhat karmit uusien alle, kun sopivat niin nätisti, mutta jouduin veistämään vasemmasta alanurkasta ja oikeasta ylänurkasta vanhaa karmia ohuemmaksi, sillä vanha ovi karmeineen tosiaan oli vinossa. Tässä kuvassa suoraa on siis uusi ovi karmeineen, vinoa ehkäpä lattiaa lukuunottamatta kaikki muu. Vanhat karmit olivat myös melko kovin jumissa hirsien alla, painumavaraa ei ollut jätetty riittävästi. Pysykööt paikallaan jemmassa.

Pellavanauha loppui kesken, joten rakojen peittona on vain ulkopuolella olevat listat. Seuraavalla kerralla tämäkin asia korjataan. Ovi on myös edelleen sisäpuolelta musta (maaliroiskeilla koristeltu). Voi olla, että maalaus valkoiseksi jää ensi kesän hommiksi, kun ovea voi pitää koko päivän auki.

Kun vanhat ovilehdet saatiin edestä pois, sain myös lattian lankutettua loppuun. Yksi paikkapala vielä puuttuu, mutta tein sille "pohjan", johon se on helppo kiinnittää.

Myös tuvan lattian viimeisetkin palaset on saatu paikalleen. Tuvan molemmat ovet ovat paikallaan, joten ensi viikonloppuna saan laitettua jo lämmön päälle ilman, että se karkaa johonkin muualle. Toistaiseksi mennään sähköpattereilla. Tulisijoja ei ole vielä tarkastettu.

Pidän kukista, erityisesti tulppaaneista. Siksi ostinkin jo pari pussia sipuleita. Nämähän eivät vielä riitä mihinkään, joten lisää seuraa joskus. Eipä mulla kyllä vielä ole tiedossa sitäkään, mihin nämä meinaan istuttaa.

Uunin juuria ynnä muuta

Yksi etappi on takanapäin, nimittäin lankkujen irroitus. Jäljelle jäi vain iso kuoppa ja muutama tukinpätkä. Viimeisten kahden lankun irrotus oli vähän turhan jännää, kun ei ollut muuta seisomapaikkaa kuin tuossa niskoilla. Kävi vähän mun huonon tasapainon päälle... Kuvasta saattaa löytää myös apulaisen, jolle vannotin, ettei tämän huoneen puolelle saa tulla. 

Montusta käsin katsottuna uunilla on melkoisen komiat juuret. Tuota rakennelmaa en ihan heti lähde heiluttamaan, mikä tarkoittanee sitä, että uunin viereen tulee hieman ohuempi eristekerros kuin muualle. Katotaan nyt, miten saan sumplituksi sen.

Löysin puorista useita pätkiä aitaa, joista tein väliaikaisen suljetun pihan koiraa varten. Oli pieni iloissaan, kun harvoin on päässyt juoksemaan vapaana.

Ylläolevassa kuvassa näkyy puorin läpi toiselle puolelle. Sieltä löytyi, mitäpä muutakaan kuin punaherukkapuska. En ollut aiemmin huomannutkaan, mutta näkyy tulevan jonkin verran satoakin...

Lisää ylläreitä löytyi sisäpihan puolelta: 

...mustaherukkahan se siinä. Tosin on kovin pieni ja marjojakin tulossa vain kourallinen, mutta mukava ylläri silti. Siinä se nököttää kärrynpyöriä vasten.

Oven ja karmin ulkopuolet on nyt maalattu kahteen kertaan. Väristä jo näkyy, että nappiin meni, mutta vanha musta pohjaväri paistaa vielä läpi, joten kolmas kerros maalia on vielä paikallaan. Sitten pääseekin jo asentamaan karmeja ja lukkoa...

Tänään oli vähän leppoisampi päivä. Istuin ulkorappusilla, join kahvia termarista ja nautin hiljaisuudesta ja ihanasta ilmasta. Kyllä mun kelpaa, varsinkin ensi kesänä, kun hommat on vähän pidemmällä :)

Ovimaalin valintaa ja lattianpurkua

Viikonloppu venähti molemmista päistään muiden bisnesten takia, joten pääsin eilen vasta jatkamaan purkamista. Yhden (puolikkaan) lattialankun irrottamiseen menee aikaa 20 minuutista kolmeen varttiin. Eilen kuitenkin yksi viheliäinen lankunpätkä päätti haastaa mua hieman reilu kaksi tuntia. Oli siinä vääntämistä, naulojen sahaamista ja lisää vääntämistä. Olin jopa asennoitunut vääntämään lankun rikki, mutta eipä se suostunut siihenkään. Parin tunnin vääntämisen jälkeen päätin, että kun tämä lankku nyt on saatu irti, riittää hommat tältä päivältä. Tähän asti päästiin:

Samalla revin myös seinäpenkin takana seinässä olleet huokolevyt irti. Ja mitä niiden takana odottikaan? Aivan priimakuntoiset hirret ikkunoiden alla. Olin valmistautunut siihen, että ikkunoiden alushirret täytyy vaihtaa tai muuten paikata ja sen takia seinä pitäis piilottaa puolipaneelin alle. Mutta hei, ei tarvitsekaan, vaan hirret taitaa jäädä näkyville myös tällä seinällä.

Tänään pääsin taas lattian kanssa eteenpäin. On hassua, kuinka suurta riemua voikaan tuntea silloin, kun joku lankku päättää antautua minuuteissa. Huh, sellaisia oli tänään jopa kaksi!

Melko vähiin käy, ennen kuin loppuu. Huomiselle vähän irroitushommia ja sit saakin ruveta lapioimaan.

Eilen mulle saapui uusi ulko-ovi. Vanhat ovet on toki kauniit ja parhaiten sopivat talon ilmeeseen, mutta ovat tosi kapeat, epäkäytännölliset ja jos niistä haluais saada jollain tapaa lämpöeristetyt talvea varten, täytyisi kuitenkin jotain levytystä tehdä pintaan, mikä piilottaisi ovien peilit. Siksi taivun ainakin toistaiseksi nykyaikaiseen lämpöeristettyyn ulko-oveen. Ostin tämän edullisesti Tori.fin kautta.

Maalaan tuon samalla keltaisella kuin alkuperäinenkin ovi. Yläpuolinen ikkuna ei taida mukaan enää mahtua, mutta muuten sovittelu tehdään vasta oven maalauksen jälkeen. Tuossa on nyt kuvassa oven sisäpuoli. Sen maalaan valkoiseksi (en vain vielä tiedä, millä valkoisella), ulkopuoli siis keltaiseksi.

Tällaisen maalinäytteen kanssa lähdin rautakauppaan:

Jotain melko samanväristä maalia mukaan tarttuikin. Samalla seinällä ei ole mitään muuta keltaista, joten pieni sävyero tuskin haitannee.

Lopuksi vielä kuva pihapiiristä, jota koristavat netistä tilaamani tuulensuojalevyt ja 400 metriä puutavaraa. Miten ne voivatkaan mahtua noin pieneen kasaan...

P.S. Voin kertoa, että näillä keleillä remppaaminen on melko hikistä touhua. Harvemmin vaatteet on olleet näin märät muutaman hetken jälkeen. Onneksi talossa on pari astetta viileämpää kuin ulkona. Ennustaa siis hyviä yönunia tulevinakin hellekesinä :)