24. heinäkuuta 2015

Eteinen etenee

Eteisen lattia on kuivunut ja pääsin rakentelemaan eteisen komeroita. Täällä talossahan ei ole juurikaan säilytystilaa. Pari matalaa komeroa oli olemassa, mutta ne menivät rikki silloin, kun lattioita piti purkaa ja rakennella uudelleen. Ainoa säilytystila oli oikeastaan tuvan uunin takana oleva komero, joka sekään tuskin oli muille kuin polttopuille tarkoitettu. Tähän asti se on toiminut mun säilytyslaatikoiden jemmapaikkana ja myös mun vaatekaappina. 

Mahtuuhan skafferiin ja kylppärin komeroonkin jotain, mutta mun mielestä skafferi sais olla pääasiassa ruokajutuille ja kylppärin komero olla tekninen tila, jossa nyt ehkä voi pyykkitelineen ja imurin säilyttää.

Hieman jatkuva sade haittaa hommia, sillä mun puutavara on ulkona ja vaikka ovat suojassa pressujen alla, kastuvat tuossa matkalla kuitenkin ja sahaaminen on ikävää puhumattakaan jatkuvasti märistä vaatteista. Huomiseksi on luvattu kuivempaa, joten jatkan silloin. Tänään pääsin tähän asti:


Ylähyllylle mahtuu ainakin viisi tuollaista isoa laatikkoa. Hylly on kapeampi kuin komero, eli seinän ja hyllyn takareunan välissä on noin seitsemän sentin rako. Rako ei haittaa laatikoiden kanssa ja mielellään pidän ilman kiertämässä niin paljon kuin mahdollista, sillä arkkupakastin piilotetaan myös komeroon.

Ovia tulee neljä molempiin kerroksiin. Ne teen helmipaneelista niin kuin komeron ulkopinnan muutenkin.

Kananruokaa en viitsi säilyttää kanalassa, sillä muuten siellä on varmaan miljoona hiirtä, joten ruokasäkeille on nyt kaapissa paikka. Säkkien ja korihyllyn päälle on suunnitteilla vaatetanko.

Kovin paljon leveämpää komerosta ei voinut tehdä, sillä muuten käynti tupaan jäisi liian sumppuiseksi.


Kuvissa näkyy myös mun ihan "uusi" lattia!

23. heinäkuuta 2015

Mitä nyt taas?

Olis yksi projekti tulossa. Testailin, että saanko tehdyksi tarpeellisia palikoita itse vai tarviiko ostaa. No, miksen saisi...

Tästä se lähti. Pätkä kakkoskakkosta, josta sahailin viistosti paloja pois.


Sitten piti näyttää palikalle pikkasen hiomakonetta ja pätkiä oikeaan pituuteen. Vähän maalia pintaan ja ta-daa:


Siinä on mun tulevaan vaatekaappiini jalkoja. Kaksi vielä pitäisi tehdä, kunhan nyt vain testailin. Kunhan eka kerros maalia kuivuu, vetäsen pinnan vielä hienolla hiomapaperilla ja uusi kerros maalia päälle. Maali on Tikkurilan sävyssä Regatta, joka on tuollainen vanhahtava sininen. Maalikaupassakin kysyivät, maalaanko jotain vanhaa :) Kaappi ei ole vanha, mutta olisi tarkoitus tehdä siitä vähän vanhemman (ja kauniimman) näköinen...

Jalat ovat 22 cm pitkät, joten ne nostavat matalahkoa kaappia kivasti ylemmäs ja imurilla mahtuu hyvin alle. 

Palaan asiaan, kun on taas jotain näytettävää.

Eteisen lattia on muuten nyt kokonaan maalattu kahteen kertaan ja odottelee kuivumista. Huomenna pääsen aloittelemaan eteisen komeron rakenteita.

19. heinäkuuta 2015

Värinvaihto

Eilisen ja tän päivän tunnelmat on olleet tällaisia:



Maalailen siis eteisen lattiaa. Puolikas lattia kerrallaan tässä täytyy mennä, että jotenkin pääsis ovesta kulkemaan... Lattia on vielä kirjavanoloinen, mutta odotan kovasti yksiväristä lattiaa, tähän mennessä lattiassa kun on ollut keltaista ja ruskeaa maalia sekä uutta ja vanhaa maalaamatonta lankkua. Uusi väri on Uulan värikartan Puolukka.

Eteinen vetää nyt melko pimeäksi, kun lattia tummenee ja seinätkin on suurimmaksi osaksi hirrellä. Kun lattia on kuivunut, pääsen kuitenkin tekemään vaalentavia toimenpiteitä. Eteiseen tulee iso kaappi valkoisesta helmipaneelista ja paneeli tulee sitten myös muilta osin seinien alaosaa peittämään.

17. heinäkuuta 2015

Kyllä täällä viihtyy

Eilen ja tänään oon saanut nauttia auringosta, joka ilmeisesti muualla Suomessa on ollut ukkospilvien takana... 

Terassin lattialaudoista jäi puuttumaan kaksi 80 sentin pätkää enkä viitsinyt tuollaista määrää lähteä mistään hakemaan, joten tein tarvittavat pätkät vielä lyhyemmistä pätkistä. Ne eivät näy juuri mihinkään, koska ovat pimeimmässä takanurkassa ja tein niihin niin järeät jatkospalat, että kestävät kyllä painoakin. Tarkasti olin menekin ilmeisesti laskenut, kun jäljelle jäi kaikenkaikkiaan pätkinä vajaa kaksi metriä lautaa...

Kävin hakemassa käytettynä myydyn aurinkotuolin ja olen lojunut siinä pari päivää hyvinkin onnistuneesti kirjaa lukien. Ensi kesänä voisi tuolinkin maalata jollain piristävällä värillä.



Verhot ovat Ikean halvimmat mahdolliset, alle kolme euroa pari. Toimivat hyttysverkkonakin, jos alareunaan laittaa jonkin painon. Ihanasti leyhyvät tuulenvireessä.

Raahasin kasvihuoneessa olleet pöytävärkit nyt terassille. Tarkoitus olisi löytää jossain välissä puupenkki/sohva tuonne pöydän toiselle puolelle ja maalata se jollain kirkkaalla värillä.



Sisäpuolella ei ole oikeasti ihan noin pimeää, mutta liika valoisuus ulkopuolella ja hieman hämärämpi valaistus sisäpuolella sai kameran taas kiukuttelemaan.

Ulkorakennuksesta löytyi rekvisiitaksi vanha tynnyri. Siellä oli myös pari ruosteista maitotonkkaa, joita en vielä saanut raahatuksi näkyville.



Tän kesän projektina olisi vielä saada seinä aikaiseksi rajaamaan terassia varasto-osuudesta (eli tuohon tynnyrin taakse).

Ihanaa, kun pihalta voi käydä poimimassa kukkia maljakkoon. Eiväthän ne kovin kauaa kestä, mutta niitä on niin paljon, että voi vaikka joka päivä hakea uudet. Mesiangervo tuoksuu ihanalta.



15. heinäkuuta 2015

Surkea kesä ja vähän terassia

Mä heräsin tänään yhteen asiaan. Olen jotenkin ollut täysin säätiedotusten ja lööppien "kylmä kesä" -toitotuksen uhri. Jotenkin sitä on monena päivänä olettanut, että ulkona on kylmää ja ankeaa eikä viitsinyt oikein edes mennä toteamaan asiaa itse.

Tälle päivälle oli luvattu puolipilvistä ja 17 astetta. Asteista en tiedä, sillä en omista mittaria, mutta päivä oli aivan täydellinen. Lieneekö syynä pihani suojaisuus vai mikä, mutta täällä oli aivan mahtava kesäpäivä. Ja niitä kesäpäiviä on ollut tänäkin kesänä paljon. Helteestä en lähde edes puhumaan, mutta jos totta puhutaan, en helteitä edes kaipaa. Mitään ei jaksa tehdä ja olo on tuskainen. Nämä viileämmät kelit passaa mulle erittäin hyvin.

Eilen sain pari traktoria kuskeineen levittämään mursketta terassin pohjalle. Paksuimmillaan murskepatja oli reilu puolimetrinen. Aikaa meni noin sata kertaa vähemmän kuin mulla olisi mennyt lapio ja kottikärry -meiningillä. Kiitos! 

Aloitin jo eilen tekemään tukirakenteita, jotka tein valmiiksi tänään. Sitten oli vuorossa vain lautojen ruuvailu paikoilleen. Laitoin aluksi paikoilleen kaikki pitkiä lautoja vaativat osuudet ja nyt viimeiseksi pitääkin katkoa palasia. Tämä oli ihan logistisista syistä, sillä jos materiaali loppuu kesken (laskin menekin aika naftisti), on helpompi kuljettaa pienempiä paloja, kun ei kokonaiset laudat mun autooni mahdu.

Laudat olivat kastuneet pihalla, joten niiden sahaaminen oli melkoista takkuamista. Ruuvitkin loppuivat kesken. Päätin sitten nauttia auringosta terassin valmiilla osalla ja antaa lautojen kuivua huomiseen, jolloin niitä on toivottavasti hieman helpompi sahata.


Kuvaushetkellä kello oli puoli kuuden paikkeilla, joten aurinkoa riittää iltapuolella erityisesti.

Sisäpuolesta oli vaikea saada kuvaa, koska valoa oli koko ajan joko liikaa tai liian vähän.


Ajattelin, että tuohon herukkapuskan oikealle puolelle voisi tehdä rappuset, jotta terassilta pääsisi näppärästi myös takapihalle.

13. heinäkuuta 2015

Kohta terassi

On tässä ollut monta viikkoa jo sellainen olo, että ei oikein huvita tehdä mitään. Aika onkin mennyt melkein vain rötvätessä ja sarjoja tuijottaessa. Ehkäpä nuo laiskotteluviikot olivat tarpeen, sillä nyt taas tuntuu olevan uutta intoa...

Tässä on kuva mun terassista. Eikö ookin hieno!


Höpöhöpö, eihän tuossa terassia vielä ole, mutta tuohon se tulee. Olen tänään tyhjentänyt tuota alustaa epämääräisistä kasoista, joita tuolla oli jo valmiiksi ja joita olen itsekin sinne saanut tässä vuoden aikana kerätyksi. Ihan tuon "katoksen" takaseinällä oli haravakone(?) ja aura, jotka halusin saada tuolta pois, sillä terassin valmistumisen jälkeen niiden siirtäminen olisi tosi hankalaa.

Terassi tulee siis suureksi osaksi tuonne katon alle, joten siitä tulee vähän sellainen kesäolohuonetyyppinen. Taivaan alle tuleva osuus ulottuu noihin oviin saakka. Aamuaurinko paistaa tuolta takaseinän aukosta ja aamupäivällä on pieni hetki, ettei aurinko osu terassiin. Ihan peräseinälle asti en lattiaa rakenna, vaan raja tulee suurinpiirtein tuohon kottikärryyn asti. Vasemmalla näkyvän ulkoseinän (jossa on siis nuo ovet) jatkeeksi tulee katoksen alle kevytrakenteinen seinä, joka varmaan tänä vuonna pistetään umpeen vain hallaharsolla. Joskus lautaa sitten tilalle. Seinän takana on jemmassa monenmoista tarpeellista (ja tarpeetonta), mutta ei niin kaunista katsella -tavaraa.

Sisäpuolelta terassinpaikka näyttää tältä.


Pohjalta pitäisi vielä ottaa ylimääräiset laudat ym. pois, kaivaa nurmikko pois tuosta edestä ja sitten levittää suodatinkangas ja kalliomurske, jonka päälle tulee terassirakenteet.

Premisseiltä löytyneitä työkoneita olen kerännyt tontin kulmaan kaikkien ohikulkijoidenkin ihasteltaviksi. Voi olla, että se on niiden lopullinen paikka, voi olla, että keksin jotain muuta.


Katoksen alta löytyi myös vanha ja alaosastaan lahonnut aidanpätkä. Vein sen kanoille viihdykkeeksi. Tuntui olevan välillä ihan kunnollakin kiipeilykäytössä. Sieltä voi myös tähystää kaukaisuuteen. Kanojen tarhassa on myös vihdoin ovi, joten kulku sinne on aavistuksen verran helpompaa.


Takapiha on täynnä horsmaa, mutta onneksi se on kanojen suurta herkkua. 

Kamerani piippaa aina, kun automaattitarkennus löytää kohteen. Piippaus oli kanojen mielestä ilmeisesti kovin mielenkiintoista, sillä ne tulivat välillä nokkimaan linssiä.

Tässä yksi linssilude.


Eläinlääkäri ei ole vastannut kanojen tuhahteluun liittyen, mutta niitä seuranneena ne tuhahtelevat lähinnä silloin, kun ovat syöneet jotain kosteaa ruokaa. Tytöt ovat aktiivisia eikä niiden silmät ole turvoksissa tai sieraimista tule eritteitä, joten en ole kovin huolissani. Ehkä ne putsaavat röörejään, kun eivät kielelläkään pysty siistimään. Onpahan kuitenkin ilmoitusvelvollisuus täytetty.

2. heinäkuuta 2015

Porttia, kasvihuonetta, kanoja ja yksi kauhea tragedia - ehkä

No moi! Pitkästä aikaa! Olen laiskotellut. 

Olen tehnyt portin ajotielle ja aloitin pikkasen tekemään risuaitaa yhdistämään portti tienpuoleiseen lauta-aitaan. Kulkuportti tuossa vasemmassa reunassa on vain väliaikainen ja vähän näyttää mallia, miltä oikea sellainen pian näyttää. Roskikselle pitäisi myös keksiä joku nätti karsina.



Kasvihuoneeseen tein oven, joka on tosin vähän vino, koska ristikkäistuki vielä puuttuu. Oven ikkunoiden ympärille pitäisi myös hankkia kapea lista. Ajaa kuitenkin asiansa tuollaisena.



Mulla oli viikonloppuna vieraita, ja koska en saanut terassia edes alkutekijöihinsä, tein ruokailualueen kasvariin. Pöytänä toimii pukkijalkojen päällä oleva saunan ovi, valkoinen lankku toimii toisen puolen istuimina, kun ei tilaa ihan hirvittävästi ollut (eikä mulla myöskään enempää pihakalusteita).



Taimien siirto sisältä kasvihuoneeseen tapahtui liian myöhään ja varsinkin tomaantintaimet näyttivät siltä, että ne kuolla kupsahtavat ihan justiinsa. Vaikka vanhat lehdet ovat edelleen aika rujonnäköisiä, uusia on kasvanut ja osa taimista kukkiikin.



Kurkut ainakin tuntuvat viihtyvän.



Kanojen kanssa meillä menee ihan kivasti. Molemmat aikuiset munivat munan päivässä, joten niitä riittää. Keltuaiset on muuten TOSI keltaisia! Tytöt tulevat tuohon häkin reunalle vastaan ja odottavat, että saisivat jotain.



Alkuun niin kovin arat ja pelokkaat kanaset ovat rohkaistuneet kovin.



Koitan heitä totuttaa kosketukseen niin, että tiputan jyviä tuohon käteni alle ja kun menevät niitä sieltä nokkimaan, silittelen ja rapsuttelen niiden selkää. Ehkä päästään joskus siihen, että niitä voi koskea ilman, että "huijaa" niitä mitenkään...

Kanat pitävät välillä sellaista ts-ts-ääntä, joka ilmeisesti ei ole aivastus ja mun tarkkailun mukaan liittyy mahdollisesti ruokailuun. Kaikki epäillyt hengitystieoireet täytyy kuitenkin ilmoittaa kunnaneläinlääkärille, joten katotaan nyt sitten, mitä viisaampi tästä sanoo... 

Varsinaisen tragedian sai aikaan hän:



Noin viiden sentin mittainen sinitiaisen kakara. Siinä hän harhaili ja huuteli keskellä mun pihaa ja meinasin astua sen päälle, kun eihän se karkuun tajunnut lähteä. Totesin, ettei sitä oikein siihenkään voi jättää, tai on henki pois heti. Nostin hänet ylös ja voi että, kuinka voikaan olla suloinen tuollainen tirppa, joka nätisti istuu etusormella ja vain kattelee mua noilla pienillä silmillään.

Sinitiaisella on pesä talon eteläseinällä, ylhäällä laudoituksen alla. Vein tirpan pesän allaolevan puunrangan päälle istumaan. Sisältä kattelin, että emo sitä kävi aina välillä ruokkimassa. Jossain vaiheessa pientä ei enää näkynyt puussa eikä maassa, joten oletin jonkun syöneen sen. Siskoni kuitenkin kertoi, että tirpat saattavat hypätä pesästä ennen kuin ovat lentokykyisiä ja räpistellä sitten oksalta toiselle. Toivotaan näin, että sinitiaisen poikainen on turvassa jossain suuren syreenipuskan sisällä.

Pihalla tapahtuu

Pihalla on tapahtunut ja tapahtuu, talossa ei sinisen lattian laittamisen jälkeen. Siksi näytettävää onkin vähän ja vain ulkoa. Suurin j...