28. joulukuuta 2016

Hei pitkästä aikaa

En ole jaksanut kauheasti tänne kirjoitella. Ei mistään erityisestä syystä, ei vain ole huvittanut. Eilen illalla ajattelin tehdä päivityksen, mutta siinäpä kävi sitten hassusti. Tietokone lakkasi toimimasta ja koitin palauttaa sitä edelliseen toimivaan kokoonpanoon. Sen seurauksena se jäi käynnistyksessä loputtomaan kierteeseen eikä käynnistynyt loppuun asti. Tein uudelleen palautuksen, jonka seurauksena kone nollasi itsensä eli palautti tehdasasetukset. Kaikki kahden viime vuoden aikana ottamani kuvat ja tekemäni tiedostot, puf, kadotettu ikuisiksi ajoiksi. Meni siis hieman säätämiseksi tämä homma.

On mulla osa tiedostoista onneksi jemmapaikoissa muualla, mutta osa tosiaan katosi. Aloitetaan puhtaalta pöydältä siis. Nyt mulla on uudenveroinen tietokone, joka toimii nopeasti. Eikä tarvinnut ostaa uutta, mitä aluksi ehdin jo pelätä.

Nyt asiaan. Koska on koko ajan pimeää, kuvat ovat sellaisia myös. Joitakin olen ehtinyt ottaa valoisaan aikaan, mutta ehkä näistä nyt idean näkee.

Uusi tapetti on seinässä. Se on vanhanajan lumppupaperia. Sitä myydään nykyään rullissa, mutta vanha tapa on arkit. Arkeiksi revin omatkin rullani ja lätkin seinään. Maailman helpointa tapetointia. Liisterinä taas itsekeitelty vehnäjauholiisteri. Tässä kuvassa näkyy nurkassa vierekkäin uusi ja vanha pinta. Nyt tuo kuviotapettikin on jo tapetoitu piiloon. Tässä kuvassa lumppupaperin väri vain toistuu oikeimpana. Väri on tosi kaunis ja seinä nätti tällaisenaankin (listat toki puuttuvat). Ajatuksena olisi kuitenkin joskus maalailla sabloonalla kuvioita seinään.


"Keittiön" ikkunan ympäristöä.


Ennen joulua on tullut puuhasteltua lahja- ja korttijuttujen lisäksi myös piparirakennelmia.

Itse tein ulospäinkenottavan torpan.


Ja miesihminen teki tuollaisen aluksen. (Star Wars -fanit tunnistanevat.)


Esillepano oli mun käsialaa. Kransseja tuli tehdyksi toinenkin, se killuu ovessa kolkuttimen ympärillä.


Linnuilla on ollut herkutteluhetkiä. Niin kova kuhina ruokintapaikalla käy, että taitaa kelvata. Tali- ja sinitiaisia on miljoonittain, varpusia melkein saman verran. Muita lajeja ei ole juurikaan näkynyt. Olen tosin iloinen nykyisistäkin vierailijoista. (Ikkunalasi on aaltoileva, siksi kuva on jostain kohdin epätarkka.)


27. marraskuuta 2016

Lisää väliaikajuttuja

Ensimmäisenä. Silmä ei totu tuohon tapettiin. Se on nätti, mutta helmiäispinta ei sovi tähän taloon yhtään. Tarjolla olisi siis noin neljä ja puoli rullaa tapettia. Sillä tapetoi reilu 20 neliötä. Jos kiinnostaa, laita viestiä, niin keksitään joku kiva hinta. En jaksa noita kovin kauaa nurkissa katsella.

Seuraavaksi selviää yksi suuri syy siihen, miksi eteinen oli viime talvena hyvin kylmä. On se toki ollut nytkin. Selitys löytyy kuvasta:


Paperoimaton alue on eteisen kattoa. Eristeenä siellä on ollut, noh, ei mitään. Alhaaltapäin kerrokset menevät: alakerran kattolaudat, pölyä, ilmaa, yläkerran lattialaudat. Eiköhän tuolla rupea lämpö vähän paremmin pysymään, kun eristettä on pian nollan sentin sijaan vähintään 50.

Ehtihän viikonloppuna vielä pikkasen askartelemaankin.


23. marraskuuta 2016

Väliaikapäivitys

Tapettia oon hieman laitellut. Nyt loppui liisterisatsi kesken enkä jaksa enää keitellä lisää, joten huomenna jatkuu. Tapetti ei nyt ihan oo sitä, mitä luulin tilanneeni, mutta koska ei vaihtaakaan voi ja halpaa oli (tarjoustapetti), menköön. 

Kuvassa tapetti näyttää ihanalta. Pohja näyttää tietyssä valossa ruskealta kuten kuvassakin, mutta kun valo osuu siihen, se kiiltää niin, että kuvioita ei juurikaan erotu. Jouduin tekemään höyrynläpäisytestinkin, jotta uskalsin edes laittaa seinään (hengittävyys jne.). Tapetti näyttää karmealta; pelkkää kuprua. Alkupään vuodat ovat jo oienneet kuivuessaan. Pitänee vain odottaa loppujenkin kuivumista. Ehkä tää huomenna jo näyttää hyvältä.



20. marraskuuta 2016

Kuukauden kuulumiset

Edellisen merkinnän jälkeen makkarin ja kylppärin päällys on saanut loputkin eristeet. Eron on jo huomannut, sillä kipakoita viidentoista asteen pakkasia oli täälläkin sen viikon verran. Osa lämmöstä kuitenkin karkaa viereisten huoneiden katon läpi, joten tehtävää edelleen on.

Viikko sitten päätin, että nyt loppuu palelu myös tuvassa. Tuvan kattoa ei voi vielä eristää, sillä se on niin iso homma. Tuuli kuitenkin vinkuu nurkissa ja päätin palata tuvan alkuperäiseen suunnitelmaan eli siihen, että paneelien yläosa on kuitulevytetty ja tapetoitu. Levyjen hakua aina rajoittaa auton peräkoukuttomuus, joten kun tuli kapeaa ja pontattua kuitulevyä vastaan, lähdin niitä lähikunnasta hakemaan. Ne kun kapeutensa puolesta autoonkin mahtuvat.

Vanha kattolista ei lähde irti. Tai saattaa lähteä, mutta mukana tulee todennäköisesti myös osa katosta. Levy on paksua, joten listat saivat jäädä sen yläosaan. Uuden kattolistan pitääkin olla melko leveää, mutta tiedän jo, mistä sitä saa. Koska omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, ettei sähköasentajaa saa ikinä paikalle, ilmalämpöpumppu jouduttiin kiertämään levyjen kanssa, koska ei sitä itse irtikään voi ottaa.


Vielä eivät ole kaikki levyt seinässä, mutta josko ensi viikonloppuun mennessä olisivat. 

Muuten remppajuttuja ei juurikaan ole tullut tehdyksi. Leipomuksia sen sijaan on. Tässä muutama kuva parhaista.


Sikke Sumarin yön yli -sämpylöiden ohjeella tehty leipä. Taikinaan laitoin lisäksi cashewpähkinöitä, kuivattuja karpaloita ja rusinoita. On hyvää!


Erään viikonloppuaamun amerikkalaiset pannukakut.


Limettipiiras sai päälleen marenkihunnun.

Pimeys saa aikaan sen, että kaipaa valoa. Laitoin kasvihuoneeseen paristokäyttöisen valosarjan, joka on päällä kuusi tuntia ja pimeänä 18. 


Sisällä kasvihuoneessa valot heijastuvat ikkunoista ja katosta, ja tuntuu siltä kuin olisi tähtitaivaassa.


17. lokakuuta 2016

Talvea varten

Jottei kävisi niin kuin viime vuonna (sisälämpötila ei meinannut pysyä yli kymmenessä asteessa ja putket jäätyivät miljoona kertaa), on välikaton eristyshommat vihdoin edenneet. Kesällähän tämä piti tehdä, mutta ei huvittanut eikä kiinnostanut. Noh, tässä on menty monta viikkoa muutaman plusasteen päivälämpötiloilla ja nollan kieppeillä tai selvästi alle (jopa -7 astetta) on pyöritty yöllä. Nämä siis ulkolämpötiloja, mutta kovasti vaan lämpötilojen tippumisen huomaa myös täällä sisällä. Kylmyys, tuo motivaattoreista mainioin!



Makuuhuoneen ja kylppärin päällä on nyt entisen kymmenen sentin eristekerroksen sijaan 35 senttiä. Tähän tulee vielä koolaus toiseen suuntaan ja sekin väli täyteen villaa. Lopullinen eristepaksuus on siis 55 senttiä ja siitä uuden villan osuus on 40-45 senttiä kohdasta riippuen. Jos ei tällä lämpö ala pysyä edes hieman paremmin sisällä, en tiedä, millä pysyisi.

Tuvanpäällinen jää pakostakin ensi kesään, sillä sieltä pitää imaista vanhat eristeet pois ja korjailla huoneenpuolen kattopaneeleja. Pikkuhuoneen ja eteisen päälle eristeet on kuitenkin tulossa ennen kuin talvi ihan täysillä tulee kohdille.

16. lokakuuta 2016

Valoa pimeyteen ja kivoja kasveja

Halusin makkariin uudet lukulamput. Edellisiä oli vain yksi ja sen valo oli aika vähäinen (tosin lamppua vaihtamalla olisi osa tästäkin parantunut) osaksi siksi, ettei sen suuntaaminen ollut erityisen kätevää ja tehokasta.

Hankin puisia hyllynkannattimia ja kangaspäällysteisiä valaisimia, joihin vain ruuvattiin lamppu kiinni. Ostin myös varsinaiset valaisinkuvutkin, mutta ne eivät sopineen tuohon lampunkantaan. En tiedä, kaipaankokaan tuohon mitään ylimääräistä.




Ryijy siirtyi pikkuhuoneen kaapin takaa tuohon.

Olen ihastunut eucalyptuksiin. Niiden oksat ovat tuollaisia harmaanvihreitä ja tunnen suurta mielihyvää, kun jostain aina voi napata yhden lehden. Kun murskaa sen sormissaan, voi tuoksutella huumaavaa eucalyptuksen tuoksua.

Muutamasta oksasta, parista inkaliljasta ja aleruusuista tuli tällainen sopivan sekainen kimppu.



Vielä tämän vuoden satokuulumisia. Sipulit ovat kuivuneet nyt kuukauden verran ja niistä on saanut vääntää ylimääräiset varret pois. Nyt ne odottelevat käyttöä korissa. Pieneksi jäivät, mutta hyviltä maistuvat.


28. syyskuuta 2016

Sisäihanuuksia syyskuussa

Totesin, että tuvan nurkka on liian pimeä. Tummakantinen (ja vähän hutju) pöytä synkensi tunnelmaa. Mä kaipaan nyt kaiken valon, etten ihan taas syysmasennu täällä.

Pöytä vaihtoon siis.


Pöytä on jatkettavaa mallia ja se pidentyy tuosta vielä 40 senttiä, jos tarve vaatii. Se oli tummanruskea eikä mitenkään kovin kummoisessa kunnossa. 80-luvun kaveri, joten ei tarvinnut pelätä turmelevansa antiikkia. Maalasin pöydän kalkkimaalilla ja hiersin vahan pintaan. Nyt on kiva. "Uudet" tuolitkin pääsivät pöydän ääreen.



Nurkkaan löytyi lisäksi amppelisaniainen. Halusin riiputtaa sen puunväriseen hyllynkannattimeen. Se vaati pientä kannattimen purkua ja paloittelua, mutta nyt näyttää hyvältä.



Saniainen onneksi viihtyy hämärässä. Sellainen tuo nurkka nimittäin on.



11. syyskuuta 2016

Täällä taas

Syksyn tullen on taas talon sisäpuolikin vaihteeksi kiinnostanut.

Pyörittelin pikkuhuoneen järjestystä ja kaappi päätyi pienemmän senkin paikalle. Kuvan oikealla seinällä oli aiemmin levitettävä sohvasänky, joka on nyt ikkunaseinustalla. 


Pieni senkki muuttaa uuteen kotiin jahka sellainen löytyy. Sen tilalle huoneeseen löytyi kirjoituspöytä.


Seinä näyttää nyt kovin ruskealta huonekaluineen päivineen, mutta joskus tulevaisuudessa tuo seinä on tarkoitus levyttää ja tapetoida. Pöytä on kuitenkin hieno. Siihen pitäisi vielä löytää sellainen vanha, pyörivä, puinen työtuoli. Siihen asti pärjään tämän tuolin kanssa.

Nyt voin levitellä projekteja muuallekin kuin ruokapöydälle. Tällä hetkellä verestän vanhoja piirustustaitoja. Nyt olen piirrellyt lähinnä silmiä. Seuraavaksi siirryn loogisesti piirtelemään kirahveja. Hyvää stressinpurkua!


Menen muodin mukana, sillä nyt viherkasvit ovat kuulemma pinnalla. Työpöydälle pääsi pilkkulehti ja tupaan, vanhojen laukkujen päälle piilea.


Ajattelin hankkia muutaman kasvin vielä lisääkin, kun sopivia tulee vastaan.

18. elokuuta 2016

Asennoituminen syksyyn

Eilen ja tänään on ollut mukavan aurinkoista, mutta kyllä tuolla ulkona syksy tuoksuu ja tuntuu. Siispä pitää alkaa tehdä syksyasioita.

Kehuin siskoni luona käydessäni yhtä hänen tekemäänsä mattoa. Seuraavalla kerralla, kun sisko kävi täällä, hänellä olikin tuo matto mukanaan. Matto toivottaa eteisessä tervetulleeksi ja on ihanan syksyisissä väreissä. Kuvassa mukana tietenkin koiraeläimen pylly.



Kasvimaa on ryöpsähtänyt. 



Kasvustoa on laatikoiden lisäksi myös käytävillä, josta olen sitä jo jonkin verran karsinut. Sateet ovat vain haitanneet pihahommia. Etulaatikon salaatit alkavat jo olla aika ruuppaisia, mutta onpa niistä kyllä iloakin ollut. Ei ole pitkään aikaan tarvinnut salaattia kaupasta ostaa. (Tuntuu aina, että katsovat kaupassa jotenkin vinoon, kun mun ostoskorissa ei oo juuri mitään kasviksia. Mutta kun niitä saa nyt niin hyvin omalta pihalta...) Lehtikaali taas on hyvinkin hengissä. Kaalikoit söivät sen kesän alussa jo täysin, mutta onneksi en repinyt kaaleja pois, sillä ne toipuivat ja puskevat lehteä hulluna.

Valkokukkainen on retiisi, joka ei sitten ollutkaan mun juttu. Annan noiden kaatuilleiden varsien kuitenkin olla vielä laatikossa, sillä niiden valkoisissa kukissa pörrää kovasta perhosia ja muita öttiäisiä.



Tillissä on muuten tosi kauniit kukat!



Porkkanarivistöjä piti harventaa, joten sain nautiskella erittäin makeista pikkuporkkanoista. Suurimmat olivat maassa jo peukalonpaksuisia, mutta josko nyt kasvaisivat oikein kunnolla, kun saivat lisää tilaa.

Myös kasvihuoneessa kasvaa. Kurkut on jotakuinkin jo syöty ja myskikurpitsa ei tuota tänäkään vuonna hedelmää. Sen saa jättää siis ensi vuonna kylvämättä.

Viidakkokurkku on ihan hauska, mutta ei ehkä kuitenkaan niin suuri kulinaristinen elämys, että kasvattaisin sitä jatkossa. Hyvin se on kasvanut ja tehnyt hedelmää.



Pikkutomaatit ovat vielä vihreitä mutta tigerellat alkavat jo punertaa. Olen sieltä muutaman syönytkin ja kyllä vain maistuu hyvältä auringon kypsyttämä tomaatti.



Paprikat laitoin kasvamaan kaupan paprikasta otetuista siemenistä ja paremmin näistä nyt tulee hedelmää kuin viimevuotisista, jotka kasvatin pussisiemenistä.



Loppukesän aurinkoja pitää muistaa ensi keväänä kylvää paaaaaaljon enemmän. On ne kauniita.



Maksaruohotkin selvisivät viime talvesta hengissä; osa huonommin, osa paremmin. Ensi keväänä pääsen varmaan jakohommiin näiden kanssa.



Lähikaupan kukkaämpärit olivat tyhjinä ja koska ei täällä kukkakauppojakaan ole, jouduin turvautumaan oman pihan antimiin. Aiemmin hankkimaani lasipulloon laitoin parsanoksan. Sepä onkin pysynyt hyvänä jo pari viikkoa. Tosi kestävä.



9. elokuuta 2016

Talvi tulee

Tänään alkoi työt kesäloman jälkeen ja ilma on ollut senmukainen: vettä on satanut vaakatasoon ja tuuli vinkunut nurkissa. 

Ikkunoita on pesty ja sehän on ihan hyvä juttu, sillä talvella on ikävä tuijottaa matalalla paistavan auringon paljastamia pölyjä ikkunoissa. Ikkunaliimapaperit kun laittaa syksyllä eristämään, ei niitä voi ennen seuraavaa kevättä ottaa pois.

Yhden ikkunan karmit maalasin, muiden toistaiseksi vain rapsuteltu vanhoista maaleista. Ikkunoiden välissä on tavattu pitää jotain imemässä kosteutta, tässä talossa ikkunoiden välissä on ollut tulitikkuaskeja. Vaihdoin pesun yhteydessä uudet askit ja päällystin ne näyttämään vähän kivemmilta.

Puitteisiin asti en ole vielä päässyt eikä tuo kyseinen poka ole heikoimmasta päästä kunnoltaan. Alapuitteen tapit olivat kuitenkin johonkin kadonneet, joten veistelin niihin uudet. Nyt pysyy poka kasassa.



Tässä vielä kuva siitä, miltä ikkunan välissä näyttää ennen karmin maalausta. Kuvassa on eri ikkuna, mutta samanmoisia nuo kaikki suurinpiirtein ovat. Irralliset maalit on raaputeltu pois. Moni ikkunoiden puitteista on maalattu ulkopuolelta irrottamatta puitetta karmista. Ikkunoiden raot ovat siis olleet ummessa maalista, joten ikkunoiden väliin on kerääntynyt kosteutta, jota edes tulitikkuaskit eivät ole pitäneet poissa. Nyt ulkopuolelta on ylimääräiset maalit hiottu puitteitten ja karmien saumoista pois.



Talon eteläpääty vastaanotti tulijan kauniilla ilmeellä.



Pitihän siitäkin tehdä vähän siistimpi.



28. heinäkuuta 2016

Lisää valmistuneita juttuja

Pikkuhiljaa alkaa juttuja valmistua. Varsinkin lojumisalueet alkavat olla kuosissa. Kun vaan ehtisi jossain vaiheessa lojuakin :)



Rakensin riippumattotelineen. Se on aika kiva. Maaliksi löytyi kaapin kätköistä keltainen Miranol. En tiedä yhtään, mitä sillä olen joskus maalannut, mutta pääsipä nyt ainakin käyttöön. Kyllähän se tuohon passaa.

Riippumatosta voikin katsella uutta kukkapenkkiä. Se tuli kasvimaan reunaan ja jos en ihan väärin muista, sitä on aloitettu kaivamaan joskus kesäkuun alussa. Kesäkuussa istutin kauempaan nurkkaan puna-ailakkia, jota löytyi yksittäisinä kasveina pitkin pihaa. Viereen tuli mirrinminttua, jättipoimulehteä ja pari pihalta löytynyttä ojakellukkaa. Taimitarhoilta tarttui tällä viikolla mukaan tuohon nurkkaan pari pionia, tulikellukoita, espanjankurjenpolvea, tarha-alpia, myskimalvaa ja maahumalaa. Toivottavasti nuo leviävät aivan hulluna, jotta saan niitä ensi vuonna jaettua uusiin penkkeihin.



Vielä pinnalta puuttuu kate. Kasvimaalla voidaan myös paksusti (ja rehevästi). Maanrakennuskankaiden reunat paistavat ikävästi. Sora alkaa olla loppu ja mietin, tilaanko sitä lainkaan enää tänä kesänä. Kuitenkin sora-alueita pitää joskus jatkaa ja siksi kankaat tuossa lepattavat.

Näillä hellekeleillä kanat ovat kuopissa. Ja kuoppaiselta aitaus näyttääkin. Onneksi ne pääsevät vapaaksikin usein, kun itsekin pihalla puuhastelen.



Tein terassille seinän, jonka taakse jää kaikki rytökasat. Valkoinen seinä olisi ollut tylsä, joten maalasin seinän vaaleankeltaisella. Koristeeksi ripustin kaikkea itseltä löytyvää kilkettä. Toin kasvihuoneesta muutaman pelargonin ihastuttamaan aluetta.



Yksi maahumala päätyi tuollaiseen juttuun. Mulla ei ole mitään käsitystä, mikä tuo on, mutta näyttää ihan kivalta noin.



Otin yöllä kuvia tunnelmavalaistuksessa. Tämän takia ehkä vähän jo odotan niitä syksyisiä, pimeitä iltoja.



25. heinäkuuta 2016

Muutaman viime päivän aikaansaannoksia

Olen saanut vetää tekemättömien asioiden listasta asioita yli. Siltikin niitä vaan riittää. Tällä hetkellä muutama on viittä vaille valmiita ja yliviivauskynä päässee pian taas hommiin.

Listan ulkopuolelta päätin kohentaa talon sisääntuloa. Aidan sisäpuoleltahan alue on aika ruma, kun on aitaan menevää risua, multa- ja sorakasaa, kuorikesäkkiä, puutavaraa ja mitä vielä. Ulkopuolelle pystyi tässä vaiheessa kuitenkin jotain tekemään. 

Vanhat työkoneet jäivät aika pahasti heinien jalkoihin. Nakkasin alle maanrakennuskankaan ja päälle kuoriketta. Pysyypähän siistimpänä ja taustalla heinät saakin kasvaa. Löytyipä päivänliljatkin tuosta tolpan juurelta. Viime vuonna niitä ei juuri heinien seasta näkynyt.



Haravakoneen penkin päälle pääsi vanha, puhkiruostunut emalikattila, jossa on begoniaa ja verbenaa.



Sama kombo löytyy kasvihuoneen edestä. Kasvihuoneeseen naputtelin vihdoin alimman paneelin, kun sellaisen sain vihdoin kaupasta haetuksi. Nyt ei paista kestopuurakenteet ja soraharkot rumasti. Ovi klenkkaa, mutta klenkatkoon. Takana näkyy pari viitta vaille valmista projektia: juhannusruusupuskan puolitus sekä sorat kasvihuoneen ympäristöön.



Kukkia on nyt vähän muuallakin. Kuistille vaihdoin keväällä istuttamieni, jo rupsahtaneiden orvokkien tilalle muuta. Isossa pöntössä on hortensian varsia (kukat meni rumaksi), mummokalsarin väristä verbenaa ja valkeaa ruusua. Tikkaille laitoin pinkkiä riippapelargoniaa. Maitotonkassa on myös verbenaa, saavissa itse talvettamani pelargoni ja uusi ahkeraliisa.



Kanalan ovenpieleen tuli jotain kellokukkaa (nimi ei jäänyt mieleen). 



Yksi keskeneräinen projekti on terassilla. Sekin tosin valmistunee pian. Tässä vähän väliaikatunnelmaa sieltä. On valot ja kaikki.



Viirinauhan askartelin viime viikolla. Löysin tuon kankaan kirpparilta neljällä eurolla. Oli kaiketi pöytäliina. Kanttinauha piti ostaa. Oli ihan kiva pikku ompeluhomma.

Sohva ja tuolit odottavat maalausta. Menee ehkä ens kesään.

Pihalla tapahtuu

Pihalla on tapahtunut ja tapahtuu, talossa ei sinisen lattian laittamisen jälkeen. Siksi näytettävää onkin vähän ja vain ulkoa. Suurin j...