Kehuin siskoni luona käydessäni yhtä hänen tekemäänsä mattoa. Seuraavalla kerralla, kun sisko kävi täällä, hänellä olikin tuo matto mukanaan. Matto toivottaa eteisessä tervetulleeksi ja on ihanan syksyisissä väreissä. Kuvassa mukana tietenkin koiraeläimen pylly.
Kasvimaa on ryöpsähtänyt.
Kasvustoa on laatikoiden lisäksi myös käytävillä, josta olen sitä jo jonkin verran karsinut. Sateet ovat vain haitanneet pihahommia. Etulaatikon salaatit alkavat jo olla aika ruuppaisia, mutta onpa niistä kyllä iloakin ollut. Ei ole pitkään aikaan tarvinnut salaattia kaupasta ostaa. (Tuntuu aina, että katsovat kaupassa jotenkin vinoon, kun mun ostoskorissa ei oo juuri mitään kasviksia. Mutta kun niitä saa nyt niin hyvin omalta pihalta...) Lehtikaali taas on hyvinkin hengissä. Kaalikoit söivät sen kesän alussa jo täysin, mutta onneksi en repinyt kaaleja pois, sillä ne toipuivat ja puskevat lehteä hulluna.
Valkokukkainen on retiisi, joka ei sitten ollutkaan mun juttu. Annan noiden kaatuilleiden varsien kuitenkin olla vielä laatikossa, sillä niiden valkoisissa kukissa pörrää kovasta perhosia ja muita öttiäisiä.
Tillissä on muuten tosi kauniit kukat!
Porkkanarivistöjä piti harventaa, joten sain nautiskella erittäin makeista pikkuporkkanoista. Suurimmat olivat maassa jo peukalonpaksuisia, mutta josko nyt kasvaisivat oikein kunnolla, kun saivat lisää tilaa.
Myös kasvihuoneessa kasvaa. Kurkut on jotakuinkin jo syöty ja myskikurpitsa ei tuota tänäkään vuonna hedelmää. Sen saa jättää siis ensi vuonna kylvämättä.
Viidakkokurkku on ihan hauska, mutta ei ehkä kuitenkaan niin suuri kulinaristinen elämys, että kasvattaisin sitä jatkossa. Hyvin se on kasvanut ja tehnyt hedelmää.
Pikkutomaatit ovat vielä vihreitä mutta tigerellat alkavat jo punertaa. Olen sieltä muutaman syönytkin ja kyllä vain maistuu hyvältä auringon kypsyttämä tomaatti.
Paprikat laitoin kasvamaan kaupan paprikasta otetuista siemenistä ja paremmin näistä nyt tulee hedelmää kuin viimevuotisista, jotka kasvatin pussisiemenistä.
Loppukesän aurinkoja pitää muistaa ensi keväänä kylvää paaaaaaljon enemmän. On ne kauniita.
Maksaruohotkin selvisivät viime talvesta hengissä; osa huonommin, osa paremmin. Ensi keväänä pääsen varmaan jakohommiin näiden kanssa.
Lähikaupan kukkaämpärit olivat tyhjinä ja koska ei täällä kukkakauppojakaan ole, jouduin turvautumaan oman pihan antimiin. Aiemmin hankkimaani lasipulloon laitoin parsanoksan. Sepä onkin pysynyt hyvänä jo pari viikkoa. Tosi kestävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti