Kävin haistelemassa hieman etelämpää Suomea ja toin sieltä tuliaisia kotiini. Ensimmäisenä ikuinen murheenkryynini eli verhot. Mä en ole verhoihminen. Mielellään olisin kokonaan ilman, mutta vanhat ikkunat vuotavat niin paljon, että lämpötaloudellisestikin verhot ovat melko tärkeät. Ja onhan se toisaalta ihan kiva, että täällä saa pimeälläkin häärätä rauhassa, tie kun kuitenkin kulkee tuossa ihan vieressä.
Joka tapauksessa, valkoiset verhot olin jo päättänyt hankkia. Tällaiset melko kivat (eli riittävän kivat, ettei niitä tarvitse mun elinaikana enää vaihtaa) löytyi Ikeasta. Mulla on kyseisen liikkeen kanssa vähän outo suhde. Sieltä saa mielestäni paljon pikkutavaraa, jonka kelpuutan hyvin. Kaikki huonekalua muistuttavat taas eivät mun kotiini (enää) pääsisi. Noh, takaisin verhoihin. Yhdessä paketissa on kaksi verhoa ja koska mun ikkunat on kapeita, yksi verho riittää yhteen ikkunaan. Ripustuslenkit on kiva pieni yksityiskohta ja kun tarkasti katsoo, näkee kapeita pystyraitoja kudottuna kankaaseen. Verhon takana on vielä valkoinen fleecepeitto lämpöä pitämässä. Se on kiinni päälliverhossa nuppineuloilla ja on helppo laittaa ja ottaa keväällä pois.
Verhot ovat vähän pitkät, mutta suunnittelin, että voisin nostaa verhotankoja sen verran, etteivät ikkunaa kiertävät listat näy verholenkkien takaa. Joskus tulevaisuudessa verhotangot ja pidikkeet maalaantuvat todennäköisesti valkoisiksi. Verhotamppien pidikkeenä toimii tällä hetkellä naulat. Olisi kiva kuitenkin saada siihen tarkoitukseen jotain nätimpää. Esimerkiksi vanhat (tai vanhannäköiset) posliinivetimet sopisivat siihen tarkoitukseen.
Vastaan tuli myös sekametelikauppa, josta löytyi sopivannäköisiä koukkuja. Eteisessä on kolme pientä koukkua vaatteille, tässä tulisi hieman lisää. Vielä en tiedä, miten ja missä nämä koukut hyödynnän. Joko tuo yhtenäinen versio eteiseen tai sitten pienet kiinni lankunkappaleeseen ja seinään. Käyttöä näille kaikille kuitenkin löytyy.
Kuvassa on myös avaimen mallinen kolkutin. Olen etsinyt kolkutinta oveen, ettei ihmisten tarvitsisi hakata käsiään verille koputtaessaan. Ovikelloa en halua ja kaikki vastaantulleet kolkuttimet ovat olleen liian prameita tai väärän värisiä. Tämä kuitenkin sopii hyvin takorautaisen ovenvetimeni seuraan. Hintakin oli tosi kova, 4.30 euroa...
Taidan alkaa riisua kuusta koristeista. Ostin hätäapuratkaisuna kaupasta ison kasan koristeita, kun en olisi niitä ehtinyt tehdä ennen joulua. Kun jouluaamuna iskin pallot kuuseen, totesin, että se taisi näyttää nätimmältä vain kynttilöiden kanssa. Ei tuommoiset kiiltävät palloset sovi vanhaan taloon.
Nyt siis pallot pois ja muuten kuusi valoineen saa jäädä siihen saakka, kun alkaa varistaa liikaa. Olkoon vaikka helmikuuhun :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti