Kolmen tunnin matka suuntaansa ei ollut kovin vaikea, kanat kun pahvilaatikossaan olivat niin hiljaa, että niiden olemassaolon olisi voinut helposti unohtaa.
Kotona tytöt olivat kovin pelokkaita eivätkä suostuneet tulemaan laatikosta ulos. Jätin heidät suosiolla rauhaan. Aamulla aikuiset olivat hereillä kuopsuttelemassa kanalan lattialla ja nuorikot rivissä orrella.
Ruokakin maistui hyvin.
Kanat ovat kaikki tuollaisia maitokahvin värisiä. Kauniita. Kaikkein vaalein kana on allaolevassa kuvassa penkin alla piilossa. Sillä ei ole vielä nimeä. Kauimpana on aikuinen kana nimeltään Kerttu. Vasemmassa reunassa seisoskelee myöskin täysikasvuinen Siiri. Etualalla on vaaleanharmailla pyrstöhöyhenillä varustettu nuorikko, joka on niistä kaikkein suurin - nimetön toistaiseksi. Etualalla oikealla on Rusina. Hän on kaikkein tummin väritykseltään.
Kaikki uusi on jännää ja pelottavaa. Avasin ulkotarhaan luukun ja Siiri kotkotti luukulla useamman tunnin ennen kuin oli nyt näköjään mennyt ulos. Kerttu liittyi seuraan. Nuorikot hengaavat vielä sisällä.
Tässä pari kuvaa tyttöjen viidakkotontista.
Ovi tuosta vielä puuttuu. Nyt täytyy ruuvailla ja pujotella verkon välistä, että pääsee sisälle.
Kanat ovat olleet ensimmäiset työnantajani, tai silloinkin Ilmajoen kunta, jonka maatalouslomittaja olin. Kelpaa tyttösten tonkia - on taas uskomattoman nätti tupa ja terassi tipuilla. Lämpenevää juhannusta t. Elisa
VastaaPoistaKiitos :) Mukavaa keskikesän juhlaa siihen suuntaan!
PoistaKuulostaa ihan kuin olisit käynyt kanavarkaissa, yöllä... :D
VastaaPoistaOnko kukko myös tulossa?
Hah, niin taitaa kuulostaa :D Ei vaan, kanat on pimeellä rauhallisempia, joten yöllä liikuttiin siksi, että matka olisi helpompi. Koitan pärjätä ilman kukkoa, sillä kasvissyöjäihmisenä tuntuisi mahdottomalta tappaa sitten kukkotipuja, jos kaikkia munia ei löydäkään ajoissa.
Poista