Pihalla tapahtuu

Pihalla on tapahtunut ja tapahtuu, talossa ei sinisen lattian laittamisen jälkeen. Siksi näytettävää onkin vähän ja vain ulkoa.

Suurin juttu on takapihalle pikkuhiljaa muodostuva puutarha, jonka keskeinen elementti on kovasti vetinen. Lampi on siis tuloillaan.

Reunukset ovat vielä kovastikin vaiheessa, mutta kyllähän tää jo kivalta näyttää. Vene on saatu miesihmisen vanhemmilta.

Onneksi meillä on hanavesi puoli-ilmaista. Sateita ei ole näkynyt, joten vesi piti valuttaa hanasta. Letku ei ihan riittänyt lammelle asti, joten loppupätkä valutettiin viemäriputkea pitkin.

Kasvimaalla kasvetaan kovasti. Sora-alueet on juuri siistitty (eli kaivoin satoja voikukkia yksi kerrallaan pikkulapiolla ylös, jotta sain ne juurineen irti) ja sinne on kärrätty lisää soraa viimevuotisten painuttua kasaan. Kasvimaan lisäksi myös horsmat ynnä muut kaverit kasvavat tehokkaasti taka-alalla.

Viime kesänä istutetut jättipoimulehdet rehottavat niin hyvin, että kukintoja on riittänyt maljakkoon asti ja mättäitä on voinut siirtää lammen rannalle.

Pihan sisääntulo on ollut aika sekaisen näköinen. Viime vuonna ja vielä tänä keväänä ensimmäisenä vastassa oli metrin korkea keko rikkaruohoista ruokamultaa, rikkinäinen säkki haketta ja muutenkin kaikkea epämääräistä. Ruokamultakeon paikalla on nyt kivikkopuutarhan alku (lisää kiviä sinne vielä) ja sen takana kasa soraa. Sitä tarvitaan puutarhan käytävien tekoon, joten eiköhän se tuosta ajan myötä häviä.

Seipäisiin laitoin kiinni vanhan pyöränvanteen ja violetin kärhön.

Työhuone

Pian en asu täällä enää yksin, vaan mun kanssa asumaan muuttaa miesihiminen. Miesihminen tarvitsee työhuoneen ja vanhasta makkarista ollaan nyt rakennettu sellaista.

Lattiaa on nostettu, jotta saatiin sinne eristettä. Uunin ympäriltä lattiaa ei voinut nostaa, joten tehtiin sitten tuollainen eritasoratkaisu. Tavaraa täältä huoneesta vielä puuttuu, mutta hieno siitä tuli, sen voi jo sanoa.

Työpöydän päälle löytyi tuollainen lasinen "hehkulamppu", johon pääsi asustelemaan ilmakasvi eli tillandsia. 

Siniseksi aikoinaan maalaamani Ikean mäntyinen vaatekaappi sai jälleen uuden ilmeen raikkaanvihreästä väristä.

Hei pitkästä aikaa

En ole jaksanut kauheasti tänne kirjoitella. Ei mistään erityisestä syystä, ei vain ole huvittanut. Eilen illalla ajattelin tehdä päivityksen, mutta siinäpä kävi sitten hassusti. Tietokone lakkasi toimimasta ja koitin palauttaa sitä edelliseen toimivaan kokoonpanoon. Sen seurauksena se jäi käynnistyksessä loputtomaan kierteeseen eikä käynnistynyt loppuun asti. Tein uudelleen palautuksen, jonka seurauksena kone nollasi itsensä eli palautti tehdasasetukset. Kaikki kahden viime vuoden aikana ottamani kuvat ja tekemäni tiedostot, puf, kadotettu ikuisiksi ajoiksi. Meni siis hieman säätämiseksi tämä homma.

On mulla osa tiedostoista onneksi jemmapaikoissa muualla, mutta osa tosiaan katosi. Aloitetaan puhtaalta pöydältä siis. Nyt mulla on uudenveroinen tietokone, joka toimii nopeasti. Eikä tarvinnut ostaa uutta, mitä aluksi ehdin jo pelätä.

Nyt asiaan. Koska on koko ajan pimeää, kuvat ovat sellaisia myös. Joitakin olen ehtinyt ottaa valoisaan aikaan, mutta ehkä näistä nyt idean näkee.

Uusi tapetti on seinässä. Se on vanhanajan lumppupaperia. Sitä myydään nykyään rullissa, mutta vanha tapa on arkit. Arkeiksi revin omatkin rullani ja lätkin seinään. Maailman helpointa tapetointia. Liisterinä taas itsekeitelty vehnäjauholiisteri. Tässä kuvassa näkyy nurkassa vierekkäin uusi ja vanha pinta. Nyt tuo kuviotapettikin on jo tapetoitu piiloon. Tässä kuvassa lumppupaperin väri vain toistuu oikeimpana. Väri on tosi kaunis ja seinä nätti tällaisenaankin (listat toki puuttuvat). Ajatuksena olisi kuitenkin joskus maalailla sabloonalla kuvioita seinään.

"Keittiön" ikkunan ympäristöä.

Ennen joulua on tullut puuhasteltua lahja- ja korttijuttujen lisäksi myös piparirakennelmia.

Itse tein ulospäinkenottavan torpan.

Ja miesihminen teki tuollaisen aluksen. (Star Wars -fanit tunnistanevat.)

Esillepano oli mun käsialaa. Kransseja tuli tehdyksi toinenkin, se killuu ovessa kolkuttimen ympärillä.

Linnuilla on ollut herkutteluhetkiä. Niin kova kuhina ruokintapaikalla käy, että taitaa kelvata. Tali- ja sinitiaisia on miljoonittain, varpusia melkein saman verran. Muita lajeja ei ole juurikaan näkynyt. Olen tosin iloinen nykyisistäkin vierailijoista. (Ikkunalasi on aaltoileva, siksi kuva on jostain kohdin epätarkka.)

Lisää väliaikajuttuja

Ensimmäisenä. Silmä ei totu tuohon tapettiin. Se on nätti, mutta helmiäispinta ei sovi tähän taloon yhtään. Tarjolla olisi siis noin neljä ja puoli rullaa tapettia. Sillä tapetoi reilu 20 neliötä. Jos kiinnostaa, laita viestiä, niin keksitään joku kiva hinta. En jaksa noita kovin kauaa nurkissa katsella.

Seuraavaksi selviää yksi suuri syy siihen, miksi eteinen oli viime talvena hyvin kylmä. On se toki ollut nytkin. Selitys löytyy kuvasta:

Paperoimaton alue on eteisen kattoa. Eristeenä siellä on ollut, noh, ei mitään. Alhaaltapäin kerrokset menevät: alakerran kattolaudat, pölyä, ilmaa, yläkerran lattialaudat. Eiköhän tuolla rupea lämpö vähän paremmin pysymään, kun eristettä on pian nollan sentin sijaan vähintään 50.

Ehtihän viikonloppuna vielä pikkasen askartelemaankin.

Väliaikapäivitys

Tapettia oon hieman laitellut. Nyt loppui liisterisatsi kesken enkä jaksa enää keitellä lisää, joten huomenna jatkuu. Tapetti ei nyt ihan oo sitä, mitä luulin tilanneeni, mutta koska ei vaihtaakaan voi ja halpaa oli (tarjoustapetti), menköön. 

Kuvassa tapetti näyttää ihanalta. Pohja näyttää tietyssä valossa ruskealta kuten kuvassakin, mutta kun valo osuu siihen, se kiiltää niin, että kuvioita ei juurikaan erotu. Jouduin tekemään höyrynläpäisytestinkin, jotta uskalsin edes laittaa seinään (hengittävyys jne.). Tapetti näyttää karmealta; pelkkää kuprua. Alkupään vuodat ovat jo oienneet kuivuessaan. Pitänee vain odottaa loppujenkin kuivumista. Ehkä tää huomenna jo näyttää hyvältä.

Kuukauden kuulumiset

Edellisen merkinnän jälkeen makkarin ja kylppärin päällys on saanut loputkin eristeet. Eron on jo huomannut, sillä kipakoita viidentoista asteen pakkasia oli täälläkin sen viikon verran. Osa lämmöstä kuitenkin karkaa viereisten huoneiden katon läpi, joten tehtävää edelleen on.

Viikko sitten päätin, että nyt loppuu palelu myös tuvassa. Tuvan kattoa ei voi vielä eristää, sillä se on niin iso homma. Tuuli kuitenkin vinkuu nurkissa ja päätin palata tuvan alkuperäiseen suunnitelmaan eli siihen, että paneelien yläosa on kuitulevytetty ja tapetoitu. Levyjen hakua aina rajoittaa auton peräkoukuttomuus, joten kun tuli kapeaa ja pontattua kuitulevyä vastaan, lähdin niitä lähikunnasta hakemaan. Ne kun kapeutensa puolesta autoonkin mahtuvat.

Vanha kattolista ei lähde irti. Tai saattaa lähteä, mutta mukana tulee todennäköisesti myös osa katosta. Levy on paksua, joten listat saivat jäädä sen yläosaan. Uuden kattolistan pitääkin olla melko leveää, mutta tiedän jo, mistä sitä saa. Koska omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, ettei sähköasentajaa saa ikinä paikalle, ilmalämpöpumppu jouduttiin kiertämään levyjen kanssa, koska ei sitä itse irtikään voi ottaa.

Vielä eivät ole kaikki levyt seinässä, mutta josko ensi viikonloppuun mennessä olisivat. 

Muuten remppajuttuja ei juurikaan ole tullut tehdyksi. Leipomuksia sen sijaan on. Tässä muutama kuva parhaista.

Sikke Sumarin yön yli -sämpylöiden ohjeella tehty leipä. Taikinaan laitoin lisäksi cashewpähkinöitä, kuivattuja karpaloita ja rusinoita. On hyvää!

Erään viikonloppuaamun amerikkalaiset pannukakut.

Limettipiiras sai päälleen marenkihunnun.

Pimeys saa aikaan sen, että kaipaa valoa. Laitoin kasvihuoneeseen paristokäyttöisen valosarjan, joka on päällä kuusi tuntia ja pimeänä 18. 

Sisällä kasvihuoneessa valot heijastuvat ikkunoista ja katosta, ja tuntuu siltä kuin olisi tähtitaivaassa.

Talvea varten

Jottei kävisi niin kuin viime vuonna (sisälämpötila ei meinannut pysyä yli kymmenessä asteessa ja putket jäätyivät miljoona kertaa), on välikaton eristyshommat vihdoin edenneet. Kesällähän tämä piti tehdä, mutta ei huvittanut eikä kiinnostanut. Noh, tässä on menty monta viikkoa muutaman plusasteen päivälämpötiloilla ja nollan kieppeillä tai selvästi alle (jopa -7 astetta) on pyöritty yöllä. Nämä siis ulkolämpötiloja, mutta kovasti vaan lämpötilojen tippumisen huomaa myös täällä sisällä. Kylmyys, tuo motivaattoreista mainioin!

Makuuhuoneen ja kylppärin päällä on nyt entisen kymmenen sentin eristekerroksen sijaan 35 senttiä. Tähän tulee vielä koolaus toiseen suuntaan ja sekin väli täyteen villaa. Lopullinen eristepaksuus on siis 55 senttiä ja siitä uuden villan osuus on 40-45 senttiä kohdasta riippuen. Jos ei tällä lämpö ala pysyä edes hieman paremmin sisällä, en tiedä, millä pysyisi.

Tuvanpäällinen jää pakostakin ensi kesään, sillä sieltä pitää imaista vanhat eristeet pois ja korjailla huoneenpuolen kattopaneeleja. Pikkuhuoneen ja eteisen päälle eristeet on kuitenkin tulossa ennen kuin talvi ihan täysillä tulee kohdille.

Valoa pimeyteen ja kivoja kasveja

Halusin makkariin uudet lukulamput. Edellisiä oli vain yksi ja sen valo oli aika vähäinen (tosin lamppua vaihtamalla olisi osa tästäkin parantunut) osaksi siksi, ettei sen suuntaaminen ollut erityisen kätevää ja tehokasta.

Hankin puisia hyllynkannattimia ja kangaspäällysteisiä valaisimia, joihin vain ruuvattiin lamppu kiinni. Ostin myös varsinaiset valaisinkuvutkin, mutta ne eivät sopineen tuohon lampunkantaan. En tiedä, kaipaankokaan tuohon mitään ylimääräistä.

Ryijy siirtyi pikkuhuoneen kaapin takaa tuohon.

Olen ihastunut eucalyptuksiin. Niiden oksat ovat tuollaisia harmaanvihreitä ja tunnen suurta mielihyvää, kun jostain aina voi napata yhden lehden. Kun murskaa sen sormissaan, voi tuoksutella huumaavaa eucalyptuksen tuoksua.

Muutamasta oksasta, parista inkaliljasta ja aleruusuista tuli tällainen sopivan sekainen kimppu.

Vielä tämän vuoden satokuulumisia. Sipulit ovat kuivuneet nyt kuukauden verran ja niistä on saanut vääntää ylimääräiset varret pois. Nyt ne odottelevat käyttöä korissa. Pieneksi jäivät, mutta hyviltä maistuvat.

Sisäihanuuksia syyskuussa

Totesin, että tuvan nurkka on liian pimeä. Tummakantinen (ja vähän hutju) pöytä synkensi tunnelmaa. Mä kaipaan nyt kaiken valon, etten ihan taas syysmasennu täällä.

Pöytä vaihtoon siis.

Pöytä on jatkettavaa mallia ja se pidentyy tuosta vielä 40 senttiä, jos tarve vaatii. Se oli tummanruskea eikä mitenkään kovin kummoisessa kunnossa. 80-luvun kaveri, joten ei tarvinnut pelätä turmelevansa antiikkia. Maalasin pöydän kalkkimaalilla ja hiersin vahan pintaan. Nyt on kiva. "Uudet" tuolitkin pääsivät pöydän ääreen.

Nurkkaan löytyi lisäksi amppelisaniainen. Halusin riiputtaa sen puunväriseen hyllynkannattimeen. Se vaati pientä kannattimen purkua ja paloittelua, mutta nyt näyttää hyvältä.

Saniainen onneksi viihtyy hämärässä. Sellainen tuo nurkka nimittäin on.

Täällä taas

Syksyn tullen on taas talon sisäpuolikin vaihteeksi kiinnostanut.

Pyörittelin pikkuhuoneen järjestystä ja kaappi päätyi pienemmän senkin paikalle. Kuvan oikealla seinällä oli aiemmin levitettävä sohvasänky, joka on nyt ikkunaseinustalla. 

Pieni senkki muuttaa uuteen kotiin jahka sellainen löytyy. Sen tilalle huoneeseen löytyi kirjoituspöytä.

Seinä näyttää nyt kovin ruskealta huonekaluineen päivineen, mutta joskus tulevaisuudessa tuo seinä on tarkoitus levyttää ja tapetoida. Pöytä on kuitenkin hieno. Siihen pitäisi vielä löytää sellainen vanha, pyörivä, puinen työtuoli. Siihen asti pärjään tämän tuolin kanssa.

Nyt voin levitellä projekteja muuallekin kuin ruokapöydälle. Tällä hetkellä verestän vanhoja piirustustaitoja. Nyt olen piirrellyt lähinnä silmiä. Seuraavaksi siirryn loogisesti piirtelemään kirahveja. Hyvää stressinpurkua!

Menen muodin mukana, sillä nyt viherkasvit ovat kuulemma pinnalla. Työpöydälle pääsi pilkkulehti ja tupaan, vanhojen laukkujen päälle piilea.

Ajattelin hankkia muutaman kasvin vielä lisääkin, kun sopivia tulee vastaan.

Asennoituminen syksyyn

Eilen ja tänään on ollut mukavan aurinkoista, mutta kyllä tuolla ulkona syksy tuoksuu ja tuntuu. Siispä pitää alkaa tehdä syksyasioita.

Kehuin siskoni luona käydessäni yhtä hänen tekemäänsä mattoa. Seuraavalla kerralla, kun sisko kävi täällä, hänellä olikin tuo matto mukanaan. Matto toivottaa eteisessä tervetulleeksi ja on ihanan syksyisissä väreissä. Kuvassa mukana tietenkin koiraeläimen pylly.

Kasvimaa on ryöpsähtänyt. 

Kasvustoa on laatikoiden lisäksi myös käytävillä, josta olen sitä jo jonkin verran karsinut. Sateet ovat vain haitanneet pihahommia. Etulaatikon salaatit alkavat jo olla aika ruuppaisia, mutta onpa niistä kyllä iloakin ollut. Ei ole pitkään aikaan tarvinnut salaattia kaupasta ostaa. (Tuntuu aina, että katsovat kaupassa jotenkin vinoon, kun mun ostoskorissa ei oo juuri mitään kasviksia. Mutta kun niitä saa nyt niin hyvin omalta pihalta...) Lehtikaali taas on hyvinkin hengissä. Kaalikoit söivät sen kesän alussa jo täysin, mutta onneksi en repinyt kaaleja pois, sillä ne toipuivat ja puskevat lehteä hulluna.

Valkokukkainen on retiisi, joka ei sitten ollutkaan mun juttu. Annan noiden kaatuilleiden varsien kuitenkin olla vielä laatikossa, sillä niiden valkoisissa kukissa pörrää kovasta perhosia ja muita öttiäisiä.

Tillissä on muuten tosi kauniit kukat!

Porkkanarivistöjä piti harventaa, joten sain nautiskella erittäin makeista pikkuporkkanoista. Suurimmat olivat maassa jo peukalonpaksuisia, mutta josko nyt kasvaisivat oikein kunnolla, kun saivat lisää tilaa.

Myös kasvihuoneessa kasvaa. Kurkut on jotakuinkin jo syöty ja myskikurpitsa ei tuota tänäkään vuonna hedelmää. Sen saa jättää siis ensi vuonna kylvämättä.

Viidakkokurkku on ihan hauska, mutta ei ehkä kuitenkaan niin suuri kulinaristinen elämys, että kasvattaisin sitä jatkossa. Hyvin se on kasvanut ja tehnyt hedelmää.

Pikkutomaatit ovat vielä vihreitä mutta tigerellat alkavat jo punertaa. Olen sieltä muutaman syönytkin ja kyllä vain maistuu hyvältä auringon kypsyttämä tomaatti.

Paprikat laitoin kasvamaan kaupan paprikasta otetuista siemenistä ja paremmin näistä nyt tulee hedelmää kuin viimevuotisista, jotka kasvatin pussisiemenistä.

Loppukesän aurinkoja pitää muistaa ensi keväänä kylvää paaaaaaljon enemmän. On ne kauniita.

Maksaruohotkin selvisivät viime talvesta hengissä; osa huonommin, osa paremmin. Ensi keväänä pääsen varmaan jakohommiin näiden kanssa.

Lähikaupan kukkaämpärit olivat tyhjinä ja koska ei täällä kukkakauppojakaan ole, jouduin turvautumaan oman pihan antimiin. Aiemmin hankkimaani lasipulloon laitoin parsanoksan. Sepä onkin pysynyt hyvänä jo pari viikkoa. Tosi kestävä.

Talvi tulee

Tänään alkoi työt kesäloman jälkeen ja ilma on ollut senmukainen: vettä on satanut vaakatasoon ja tuuli vinkunut nurkissa. 

Ikkunoita on pesty ja sehän on ihan hyvä juttu, sillä talvella on ikävä tuijottaa matalalla paistavan auringon paljastamia pölyjä ikkunoissa. Ikkunaliimapaperit kun laittaa syksyllä eristämään, ei niitä voi ennen seuraavaa kevättä ottaa pois.

Yhden ikkunan karmit maalasin, muiden toistaiseksi vain rapsuteltu vanhoista maaleista. Ikkunoiden välissä on tavattu pitää jotain imemässä kosteutta, tässä talossa ikkunoiden välissä on ollut tulitikkuaskeja. Vaihdoin pesun yhteydessä uudet askit ja päällystin ne näyttämään vähän kivemmilta.

Puitteisiin asti en ole vielä päässyt eikä tuo kyseinen poka ole heikoimmasta päästä kunnoltaan. Alapuitteen tapit olivat kuitenkin johonkin kadonneet, joten veistelin niihin uudet. Nyt pysyy poka kasassa.

Tässä vielä kuva siitä, miltä ikkunan välissä näyttää ennen karmin maalausta. Kuvassa on eri ikkuna, mutta samanmoisia nuo kaikki suurinpiirtein ovat. Irralliset maalit on raaputeltu pois. Moni ikkunoiden puitteista on maalattu ulkopuolelta irrottamatta puitetta karmista. Ikkunoiden raot ovat siis olleet ummessa maalista, joten ikkunoiden väliin on kerääntynyt kosteutta, jota edes tulitikkuaskit eivät ole pitäneet poissa. Nyt ulkopuolelta on ylimääräiset maalit hiottu puitteitten ja karmien saumoista pois.

Talon eteläpääty vastaanotti tulijan kauniilla ilmeellä.

Pitihän siitäkin tehdä vähän siistimpi.