Kesän kaipuu

Onpa taas kulunut aikaa edellisestä päivityksestä. Kauheasti ei tosin ole tapahtunutkaan, joten turhaanpa olisin päivittänyt. 

Nyt on meneillään opettajaihmisten yksi vuoden kiireisimmistä ajoista, joten tästäkin syystä hommat ovat seisseet, vaikka kauniita päiviä on ollutkin.

Takapihan lavakauluskasvimaa on edennyt hitaasti mutta edennyt joka tapauksessa. Valmis se ei tokikaan ole, mutta eiköhän siihenkin päästä joku päivä.

Kasvimaa-alueen oikealla puolella, kuvan ulkopuolella on kivikasa. Kivikasa on viemärilinjan kaivamisen peruja eli kivet ovat takapihalta nousseet. Viime vuonna kivikasa kasvoi lähinnä horsmaa ja nokkosta; tänä vuonna se pysyy toivottavasti kauniimpana.

Kivien välistä on kaivettu maa-ainesta pois ja väliin on laitettu maanrakennuskangas. Päälle multaa ja kivikkokasveja. Kovin on istutukset vielä kesken ja varsinkin kasan takapuoli on melkoista ryteikköä, mutta kaipa tuo tuosta valmistuu.

Kasassa kasvaa nyt mehitähtiä, sammalleimua ja paria erilaista maksaruohoa.

Portailla kukkii orvokit.

Sisällä onkin sitten kasvatuspurkkia monessa paikassa.

Takarivissä Mårbackat, edessä Hollannista tilaamistani juurakoista itäneet jaloleinikin taimet. Tähän mennessä noissa juurakoissa ollut itäminen 100 prosenttia. Aika hyvä.

Toisella ikkunalla on latvottuja pelargoneja sekä uusia pistokkaita. Turveruukuissa kasvaa kasvihuonekurkkua, myskikurpitsaa ja pari toistaiseksi aika säälittävää viidakkokurkkua.

Tomaatit, paprikat, lehtipersiljat ja lehtikaalit voivat myös hyvin.

Osa keittiön saarekkeesta on valjastettu avomaan kurkuille, kesäkurpitsoille, valkosipuleille ja jaloleinikeille.

Uusia asukkaita ja lavakauluskasvimaan raakile

Kävin tänään hakemassa kolme uutta kanarouvaa. Tänään on höyhenet pöllynneet, kun valtasuhteita on pitänyt selvitellä. Uudet kanaset ovat sekarotuisia; pääosin maatiaista mutta onpa seassa faverolles-rotuakin. Ovat isoja tyttöjä.

Kanasten jalat ovat karmeassa kunnossa, sillä niillä on kalkkijalka, jota ei ole kovin aktiivisesti hoidettu. On siis tiedossa jalkakylpypäiviä tytöille, kunhan nyt ensin tutustutaan.

Olen raivannut ja siistinyt takapihaa. Sinne tulee lavakauluskasvimaa. Koska piha viettää aika jyrkästi, askartelin tuollaisen pykällyksen, jotta sora pysyy paikallaan. Lapion ja kottikärryn kanssa ei kovin äkkiä valmista saa, mutta kyllähän tuo etenee. Piti fiiliksen vuoksi jo vähän mallailla kauluksiakin tuonne. Noita kahden kauluksen laatikoita tulee toistaiseksi kahdeksan.

Lisää pihajuttuja

Ja niitä varmaan jatkossa riittää. Yhtään ei huvita tehdä sisällä mitään hommia, kun ulkona alkaa olla kevätmeiningit.

Hankin jo aiemmin vähän sipulikukkia kasvariin. Erilaisia narsisseja, krookuksia ja helmililjoja. Nyt ne ovat mukavasti jo hieman avautuneet ja piristävät mieltä.

Tarkoitus on tilailla kohta soraa ja multaa takapihan lavakauluskasvimaata varten, mutta soralle riittäisi tarvetta myös kasvihuoneen ympärillä. Ajattelin laittaa soraa noin puoli metriä kasvarin seinistä ulospäin ulottuvalle alueelle ja eteen reilun puolentoista metrin etäisyydelle asti. Siihen voi sitten ruukussa laittaa jotain nättiä kasvamaan. 

Kasvihuoneen ovi vinksahti talven aikana, kun ei siinä ole ollut mitään vinottaistukia. Tekolistalle siis sekin.

Kasvihuoneen takana risuaita on saanut lisää korkeutta. Navetan edessä, pihan keskeisellä paikalla on ollut viime keväästä saakka risunippu, jota en silloin olevinaan saanut mihinkään mahdutettua. Nyt urakoin sen pois ja olenkin tyytyväinen, että navetan päätyovesta pääsee taas kulkemaan (jos uskaltaa, oven päällä seinä vähän roikkuu) ja saan oven vasemmalle puolelle täksi kesäksi uuden kukkapenkin.

Risujen liikuttaminen ei ollut ihan läpihuutojuttu, sillä viime kesän heinät ja muut mukavat olivat kasvaneet risujen kanssa solmuun. Pienen väkivallan avulla piha kuitenkin siistiytyi. Oksanpätkiä tosin on nyt piha täynnä, mutta haravoin ne pois vasta hieman kuivemmalla kelillä.

(Ennen-kuva samasta paikasta löytyy heti edellisen postauksen alusta.)

Kevättä pukkaa

Nyt tekis mieli puuhata pihalla. Harmi vaan, että piha on pinnalta mutavelliä ja lapiosyvyydeltä vielä jäässä. Eiköhän tuokin asia tosin piakkoin korjaannu. Lumikasat ovat viikon sisällä käyneet tosi pieniksi.

Siivoilin vähän kasvihuonetta ja raahasin sinne tuollaisen laatikon. Ruuvasin sen yhdeltä seinältä kiinni kasvariin, joten se on melko tukeva tuossa. Laatikko toimii työskentelytasona ja kasviruukkujen satunnaisena säilytyspaikkana. Kasvusäkkien alla olevat perunalaatikot vaihtoivat paikkaa, sillä ensi kesänä kasvihuonetta ei tarvitse kahvittelukäyttöön, koska terassikin on jo olemassa. Lisäksi perunalaatikoita tarvitaan vielä pari lisää, jotta saan maksimoitua kasvatuspinta-alan. 

Jotenkin olin sellaisessa luulossa, että vaikka tässä nyt muutaman päivän onkin ollut tosi keväistä, ei täällä vähän pohjoisempana vielä mikään kasva. Olin väärässä. Tulppaanit puskevat kovaa vauhtia pintaan ainakin eteläseinustalla.

Eräs joutui pesulle tämän ulkoilurupeaman jälkeen.

Kävin hakemassa uudet listat ja vaikka ne nyt kuitenkin ovat aavistuksen verran erilaiset kuin vanhat, se ei haittaa ainakaan mua.

Makuuhuoneen toisen oven alareunaan pitäisi vielä keksiä joku juttu, jotta eristeet eivät tursuilisi oven alta. Vasemmalla on siis uudet listat, oikealla vanhat. Puukopan sain lahjaksi viime vuoden puolella.

Elämän voima

Viimeisinkin pelargonintynkä on herännyt eloon. On se vain kumma tuo voima, joka saa kaikkea jännää aikaan.

Minikasvihuoneessa tomaatit ovat jo hienosti itäneet, paprikoita saa vielä odottaa.

Neulepeitto osa 2 ja kohta vihertää

Syksyllä tekemäni neulepeitto jäi kovin kesken, kun en saanut vuorikangasta ommelluksi ompelukoneen rikkoutumisen takia. Ompelukone ei edelleenkään toimi, mutta ompelin taustakankaan peittoon käsin. 

Peitosta tuli ehkä liian paksu käytettäväksi kääriytymistarkoitukseen mutta hurjan kivalta se näyttää tuossa sohvalla. Suosittelen saumuria tuollaisen peiton tekemiseen. Silloin ei tarvitse ylimääräisiä kankaita.

(Onpas tuo pöydän pinta hurjassa kunnossa. Vaatinee huomiota piakkoin.)

Kaivoin taas muovilaatikon ja mullat esiin.

Toistaiseksi multiin pääsivät tomaatit, paprikat ja lehtipersilja. Muut sitten vähän myöhemmin keväällä.

Listaonnistumisia ja -epäonnistumisia

Lähdin eilen ajelemaan maakunnan toiselle puolelle sahalle, joka nettisivujensa perusteella tekee vanhanmallisia listoja. Näinhän siellä tehdäänkin, mutta kaikki on tilaustavaraa ja toimitusaika on parisen viikkoa. Enpä saanut siis listoja mukaani samantien laitettavaksi.

Onni oli kuitenkin matkassa, sillä mallistosta löytyi samanlaista listaa kuin mulla täällä ovien ympärillä on. Nyt mun ei tarvitse kikkailla sen kanssa, mihin huoneeseen tulee minkäkinlaista listaa (kahta erilaistahan ei samaan huoneeseen voi laittaa). Lisäksi listan metrihinta oli noin puolet siitä, mitä aluksi kuvittelin.

Olen fiksannut olemassaolevia listoja ja päässyt eteenpäin. Ongelmia ovien listoituksessa on ollut siinä, että puolipaneelin tai levytyksen takia listat näyttäisivät hölmöiltä, jos ne laittaisi vain suoraan seinään. Ne jäisivät puolipaneelin tasoa matalammalle.

Hain 28x28mm höylättyä rimaa, jonka maalasin. Tuolla rimalla saan kikkailluksi listat hyvin.

Laitoin listoja eteiseen jo aiemmin, mutta en tykännyt niiden ulkonäöstä. Vanha konsti näytti tältä:

Vasemmalla olevan oven listat menevät siis uusiksi. Ulko-ovi saa kelvata tuollaisenaan, sillä nykyinen ovi on kapeampi kuin vanha oviaukko, joten jollakin leveällä konstilla vanha täytyy saada piiloon.

Tässä vielä lähäriä rimoista ja listoista.

Oven yläpuolinen lista on yläosasta vielä irti. Voi olla, että se täytyy vielä ottaa alas, kun toisen seinän paneeleita laitetaan joskus tulevaisuudessa.

Ja äiti: tiiän, ettet kestä, mutta saattaa olla, etten maalaa listoja samanvärisiksi.

Kylppärin toinen ovikin sai vihdoin listat ympärilleen.