Talvea varten

Jottei kävisi niin kuin viime vuonna (sisälämpötila ei meinannut pysyä yli kymmenessä asteessa ja putket jäätyivät miljoona kertaa), on välikaton eristyshommat vihdoin edenneet. Kesällähän tämä piti tehdä, mutta ei huvittanut eikä kiinnostanut. Noh, tässä on menty monta viikkoa muutaman plusasteen päivälämpötiloilla ja nollan kieppeillä tai selvästi alle (jopa -7 astetta) on pyöritty yöllä. Nämä siis ulkolämpötiloja, mutta kovasti vaan lämpötilojen tippumisen huomaa myös täällä sisällä. Kylmyys, tuo motivaattoreista mainioin!

Makuuhuoneen ja kylppärin päällä on nyt entisen kymmenen sentin eristekerroksen sijaan 35 senttiä. Tähän tulee vielä koolaus toiseen suuntaan ja sekin väli täyteen villaa. Lopullinen eristepaksuus on siis 55 senttiä ja siitä uuden villan osuus on 40-45 senttiä kohdasta riippuen. Jos ei tällä lämpö ala pysyä edes hieman paremmin sisällä, en tiedä, millä pysyisi.

Tuvanpäällinen jää pakostakin ensi kesään, sillä sieltä pitää imaista vanhat eristeet pois ja korjailla huoneenpuolen kattopaneeleja. Pikkuhuoneen ja eteisen päälle eristeet on kuitenkin tulossa ennen kuin talvi ihan täysillä tulee kohdille.

Valoa pimeyteen ja kivoja kasveja

Halusin makkariin uudet lukulamput. Edellisiä oli vain yksi ja sen valo oli aika vähäinen (tosin lamppua vaihtamalla olisi osa tästäkin parantunut) osaksi siksi, ettei sen suuntaaminen ollut erityisen kätevää ja tehokasta.

Hankin puisia hyllynkannattimia ja kangaspäällysteisiä valaisimia, joihin vain ruuvattiin lamppu kiinni. Ostin myös varsinaiset valaisinkuvutkin, mutta ne eivät sopineen tuohon lampunkantaan. En tiedä, kaipaankokaan tuohon mitään ylimääräistä.

Ryijy siirtyi pikkuhuoneen kaapin takaa tuohon.

Olen ihastunut eucalyptuksiin. Niiden oksat ovat tuollaisia harmaanvihreitä ja tunnen suurta mielihyvää, kun jostain aina voi napata yhden lehden. Kun murskaa sen sormissaan, voi tuoksutella huumaavaa eucalyptuksen tuoksua.

Muutamasta oksasta, parista inkaliljasta ja aleruusuista tuli tällainen sopivan sekainen kimppu.

Vielä tämän vuoden satokuulumisia. Sipulit ovat kuivuneet nyt kuukauden verran ja niistä on saanut vääntää ylimääräiset varret pois. Nyt ne odottelevat käyttöä korissa. Pieneksi jäivät, mutta hyviltä maistuvat.

Sisäihanuuksia syyskuussa

Totesin, että tuvan nurkka on liian pimeä. Tummakantinen (ja vähän hutju) pöytä synkensi tunnelmaa. Mä kaipaan nyt kaiken valon, etten ihan taas syysmasennu täällä.

Pöytä vaihtoon siis.

Pöytä on jatkettavaa mallia ja se pidentyy tuosta vielä 40 senttiä, jos tarve vaatii. Se oli tummanruskea eikä mitenkään kovin kummoisessa kunnossa. 80-luvun kaveri, joten ei tarvinnut pelätä turmelevansa antiikkia. Maalasin pöydän kalkkimaalilla ja hiersin vahan pintaan. Nyt on kiva. "Uudet" tuolitkin pääsivät pöydän ääreen.

Nurkkaan löytyi lisäksi amppelisaniainen. Halusin riiputtaa sen puunväriseen hyllynkannattimeen. Se vaati pientä kannattimen purkua ja paloittelua, mutta nyt näyttää hyvältä.

Saniainen onneksi viihtyy hämärässä. Sellainen tuo nurkka nimittäin on.

Täällä taas

Syksyn tullen on taas talon sisäpuolikin vaihteeksi kiinnostanut.

Pyörittelin pikkuhuoneen järjestystä ja kaappi päätyi pienemmän senkin paikalle. Kuvan oikealla seinällä oli aiemmin levitettävä sohvasänky, joka on nyt ikkunaseinustalla. 

Pieni senkki muuttaa uuteen kotiin jahka sellainen löytyy. Sen tilalle huoneeseen löytyi kirjoituspöytä.

Seinä näyttää nyt kovin ruskealta huonekaluineen päivineen, mutta joskus tulevaisuudessa tuo seinä on tarkoitus levyttää ja tapetoida. Pöytä on kuitenkin hieno. Siihen pitäisi vielä löytää sellainen vanha, pyörivä, puinen työtuoli. Siihen asti pärjään tämän tuolin kanssa.

Nyt voin levitellä projekteja muuallekin kuin ruokapöydälle. Tällä hetkellä verestän vanhoja piirustustaitoja. Nyt olen piirrellyt lähinnä silmiä. Seuraavaksi siirryn loogisesti piirtelemään kirahveja. Hyvää stressinpurkua!

Menen muodin mukana, sillä nyt viherkasvit ovat kuulemma pinnalla. Työpöydälle pääsi pilkkulehti ja tupaan, vanhojen laukkujen päälle piilea.

Ajattelin hankkia muutaman kasvin vielä lisääkin, kun sopivia tulee vastaan.

Asennoituminen syksyyn

Eilen ja tänään on ollut mukavan aurinkoista, mutta kyllä tuolla ulkona syksy tuoksuu ja tuntuu. Siispä pitää alkaa tehdä syksyasioita.

Kehuin siskoni luona käydessäni yhtä hänen tekemäänsä mattoa. Seuraavalla kerralla, kun sisko kävi täällä, hänellä olikin tuo matto mukanaan. Matto toivottaa eteisessä tervetulleeksi ja on ihanan syksyisissä väreissä. Kuvassa mukana tietenkin koiraeläimen pylly.

Kasvimaa on ryöpsähtänyt. 

Kasvustoa on laatikoiden lisäksi myös käytävillä, josta olen sitä jo jonkin verran karsinut. Sateet ovat vain haitanneet pihahommia. Etulaatikon salaatit alkavat jo olla aika ruuppaisia, mutta onpa niistä kyllä iloakin ollut. Ei ole pitkään aikaan tarvinnut salaattia kaupasta ostaa. (Tuntuu aina, että katsovat kaupassa jotenkin vinoon, kun mun ostoskorissa ei oo juuri mitään kasviksia. Mutta kun niitä saa nyt niin hyvin omalta pihalta...) Lehtikaali taas on hyvinkin hengissä. Kaalikoit söivät sen kesän alussa jo täysin, mutta onneksi en repinyt kaaleja pois, sillä ne toipuivat ja puskevat lehteä hulluna.

Valkokukkainen on retiisi, joka ei sitten ollutkaan mun juttu. Annan noiden kaatuilleiden varsien kuitenkin olla vielä laatikossa, sillä niiden valkoisissa kukissa pörrää kovasta perhosia ja muita öttiäisiä.

Tillissä on muuten tosi kauniit kukat!

Porkkanarivistöjä piti harventaa, joten sain nautiskella erittäin makeista pikkuporkkanoista. Suurimmat olivat maassa jo peukalonpaksuisia, mutta josko nyt kasvaisivat oikein kunnolla, kun saivat lisää tilaa.

Myös kasvihuoneessa kasvaa. Kurkut on jotakuinkin jo syöty ja myskikurpitsa ei tuota tänäkään vuonna hedelmää. Sen saa jättää siis ensi vuonna kylvämättä.

Viidakkokurkku on ihan hauska, mutta ei ehkä kuitenkaan niin suuri kulinaristinen elämys, että kasvattaisin sitä jatkossa. Hyvin se on kasvanut ja tehnyt hedelmää.

Pikkutomaatit ovat vielä vihreitä mutta tigerellat alkavat jo punertaa. Olen sieltä muutaman syönytkin ja kyllä vain maistuu hyvältä auringon kypsyttämä tomaatti.

Paprikat laitoin kasvamaan kaupan paprikasta otetuista siemenistä ja paremmin näistä nyt tulee hedelmää kuin viimevuotisista, jotka kasvatin pussisiemenistä.

Loppukesän aurinkoja pitää muistaa ensi keväänä kylvää paaaaaaljon enemmän. On ne kauniita.

Maksaruohotkin selvisivät viime talvesta hengissä; osa huonommin, osa paremmin. Ensi keväänä pääsen varmaan jakohommiin näiden kanssa.

Lähikaupan kukkaämpärit olivat tyhjinä ja koska ei täällä kukkakauppojakaan ole, jouduin turvautumaan oman pihan antimiin. Aiemmin hankkimaani lasipulloon laitoin parsanoksan. Sepä onkin pysynyt hyvänä jo pari viikkoa. Tosi kestävä.

Talvi tulee

Tänään alkoi työt kesäloman jälkeen ja ilma on ollut senmukainen: vettä on satanut vaakatasoon ja tuuli vinkunut nurkissa. 

Ikkunoita on pesty ja sehän on ihan hyvä juttu, sillä talvella on ikävä tuijottaa matalalla paistavan auringon paljastamia pölyjä ikkunoissa. Ikkunaliimapaperit kun laittaa syksyllä eristämään, ei niitä voi ennen seuraavaa kevättä ottaa pois.

Yhden ikkunan karmit maalasin, muiden toistaiseksi vain rapsuteltu vanhoista maaleista. Ikkunoiden välissä on tavattu pitää jotain imemässä kosteutta, tässä talossa ikkunoiden välissä on ollut tulitikkuaskeja. Vaihdoin pesun yhteydessä uudet askit ja päällystin ne näyttämään vähän kivemmilta.

Puitteisiin asti en ole vielä päässyt eikä tuo kyseinen poka ole heikoimmasta päästä kunnoltaan. Alapuitteen tapit olivat kuitenkin johonkin kadonneet, joten veistelin niihin uudet. Nyt pysyy poka kasassa.

Tässä vielä kuva siitä, miltä ikkunan välissä näyttää ennen karmin maalausta. Kuvassa on eri ikkuna, mutta samanmoisia nuo kaikki suurinpiirtein ovat. Irralliset maalit on raaputeltu pois. Moni ikkunoiden puitteista on maalattu ulkopuolelta irrottamatta puitetta karmista. Ikkunoiden raot ovat siis olleet ummessa maalista, joten ikkunoiden väliin on kerääntynyt kosteutta, jota edes tulitikkuaskit eivät ole pitäneet poissa. Nyt ulkopuolelta on ylimääräiset maalit hiottu puitteitten ja karmien saumoista pois.

Talon eteläpääty vastaanotti tulijan kauniilla ilmeellä.

Pitihän siitäkin tehdä vähän siistimpi.

Lisää valmistuneita juttuja

Pikkuhiljaa alkaa juttuja valmistua. Varsinkin lojumisalueet alkavat olla kuosissa. Kun vaan ehtisi jossain vaiheessa lojuakin :)

Rakensin riippumattotelineen. Se on aika kiva. Maaliksi löytyi kaapin kätköistä keltainen Miranol. En tiedä yhtään, mitä sillä olen joskus maalannut, mutta pääsipä nyt ainakin käyttöön. Kyllähän se tuohon passaa.

Riippumatosta voikin katsella uutta kukkapenkkiä. Se tuli kasvimaan reunaan ja jos en ihan väärin muista, sitä on aloitettu kaivamaan joskus kesäkuun alussa. Kesäkuussa istutin kauempaan nurkkaan puna-ailakkia, jota löytyi yksittäisinä kasveina pitkin pihaa. Viereen tuli mirrinminttua, jättipoimulehteä ja pari pihalta löytynyttä ojakellukkaa. Taimitarhoilta tarttui tällä viikolla mukaan tuohon nurkkaan pari pionia, tulikellukoita, espanjankurjenpolvea, tarha-alpia, myskimalvaa ja maahumalaa. Toivottavasti nuo leviävät aivan hulluna, jotta saan niitä ensi vuonna jaettua uusiin penkkeihin.

Vielä pinnalta puuttuu kate. Kasvimaalla voidaan myös paksusti (ja rehevästi). Maanrakennuskankaiden reunat paistavat ikävästi. Sora alkaa olla loppu ja mietin, tilaanko sitä lainkaan enää tänä kesänä. Kuitenkin sora-alueita pitää joskus jatkaa ja siksi kankaat tuossa lepattavat.

Näillä hellekeleillä kanat ovat kuopissa. Ja kuoppaiselta aitaus näyttääkin. Onneksi ne pääsevät vapaaksikin usein, kun itsekin pihalla puuhastelen.

Tein terassille seinän, jonka taakse jää kaikki rytökasat. Valkoinen seinä olisi ollut tylsä, joten maalasin seinän vaaleankeltaisella. Koristeeksi ripustin kaikkea itseltä löytyvää kilkettä. Toin kasvihuoneesta muutaman pelargonin ihastuttamaan aluetta.

Yksi maahumala päätyi tuollaiseen juttuun. Mulla ei ole mitään käsitystä, mikä tuo on, mutta näyttää ihan kivalta noin.

Otin yöllä kuvia tunnelmavalaistuksessa. Tämän takia ehkä vähän jo odotan niitä syksyisiä, pimeitä iltoja.