28. joulukuuta 2016

Hei pitkästä aikaa

En ole jaksanut kauheasti tänne kirjoitella. Ei mistään erityisestä syystä, ei vain ole huvittanut. Eilen illalla ajattelin tehdä päivityksen, mutta siinäpä kävi sitten hassusti. Tietokone lakkasi toimimasta ja koitin palauttaa sitä edelliseen toimivaan kokoonpanoon. Sen seurauksena se jäi käynnistyksessä loputtomaan kierteeseen eikä käynnistynyt loppuun asti. Tein uudelleen palautuksen, jonka seurauksena kone nollasi itsensä eli palautti tehdasasetukset. Kaikki kahden viime vuoden aikana ottamani kuvat ja tekemäni tiedostot, puf, kadotettu ikuisiksi ajoiksi. Meni siis hieman säätämiseksi tämä homma.

On mulla osa tiedostoista onneksi jemmapaikoissa muualla, mutta osa tosiaan katosi. Aloitetaan puhtaalta pöydältä siis. Nyt mulla on uudenveroinen tietokone, joka toimii nopeasti. Eikä tarvinnut ostaa uutta, mitä aluksi ehdin jo pelätä.

Nyt asiaan. Koska on koko ajan pimeää, kuvat ovat sellaisia myös. Joitakin olen ehtinyt ottaa valoisaan aikaan, mutta ehkä näistä nyt idean näkee.

Uusi tapetti on seinässä. Se on vanhanajan lumppupaperia. Sitä myydään nykyään rullissa, mutta vanha tapa on arkit. Arkeiksi revin omatkin rullani ja lätkin seinään. Maailman helpointa tapetointia. Liisterinä taas itsekeitelty vehnäjauholiisteri. Tässä kuvassa näkyy nurkassa vierekkäin uusi ja vanha pinta. Nyt tuo kuviotapettikin on jo tapetoitu piiloon. Tässä kuvassa lumppupaperin väri vain toistuu oikeimpana. Väri on tosi kaunis ja seinä nätti tällaisenaankin (listat toki puuttuvat). Ajatuksena olisi kuitenkin joskus maalailla sabloonalla kuvioita seinään.


"Keittiön" ikkunan ympäristöä.


Ennen joulua on tullut puuhasteltua lahja- ja korttijuttujen lisäksi myös piparirakennelmia.

Itse tein ulospäinkenottavan torpan.


Ja miesihminen teki tuollaisen aluksen. (Star Wars -fanit tunnistanevat.)


Esillepano oli mun käsialaa. Kransseja tuli tehdyksi toinenkin, se killuu ovessa kolkuttimen ympärillä.


Linnuilla on ollut herkutteluhetkiä. Niin kova kuhina ruokintapaikalla käy, että taitaa kelvata. Tali- ja sinitiaisia on miljoonittain, varpusia melkein saman verran. Muita lajeja ei ole juurikaan näkynyt. Olen tosin iloinen nykyisistäkin vierailijoista. (Ikkunalasi on aaltoileva, siksi kuva on jostain kohdin epätarkka.)


27. marraskuuta 2016

Lisää väliaikajuttuja

Ensimmäisenä. Silmä ei totu tuohon tapettiin. Se on nätti, mutta helmiäispinta ei sovi tähän taloon yhtään. Tarjolla olisi siis noin neljä ja puoli rullaa tapettia. Sillä tapetoi reilu 20 neliötä. Jos kiinnostaa, laita viestiä, niin keksitään joku kiva hinta. En jaksa noita kovin kauaa nurkissa katsella.

Seuraavaksi selviää yksi suuri syy siihen, miksi eteinen oli viime talvena hyvin kylmä. On se toki ollut nytkin. Selitys löytyy kuvasta:


Paperoimaton alue on eteisen kattoa. Eristeenä siellä on ollut, noh, ei mitään. Alhaaltapäin kerrokset menevät: alakerran kattolaudat, pölyä, ilmaa, yläkerran lattialaudat. Eiköhän tuolla rupea lämpö vähän paremmin pysymään, kun eristettä on pian nollan sentin sijaan vähintään 50.

Ehtihän viikonloppuna vielä pikkasen askartelemaankin.


23. marraskuuta 2016

Väliaikapäivitys

Tapettia oon hieman laitellut. Nyt loppui liisterisatsi kesken enkä jaksa enää keitellä lisää, joten huomenna jatkuu. Tapetti ei nyt ihan oo sitä, mitä luulin tilanneeni, mutta koska ei vaihtaakaan voi ja halpaa oli (tarjoustapetti), menköön. 

Kuvassa tapetti näyttää ihanalta. Pohja näyttää tietyssä valossa ruskealta kuten kuvassakin, mutta kun valo osuu siihen, se kiiltää niin, että kuvioita ei juurikaan erotu. Jouduin tekemään höyrynläpäisytestinkin, jotta uskalsin edes laittaa seinään (hengittävyys jne.). Tapetti näyttää karmealta; pelkkää kuprua. Alkupään vuodat ovat jo oienneet kuivuessaan. Pitänee vain odottaa loppujenkin kuivumista. Ehkä tää huomenna jo näyttää hyvältä.



20. marraskuuta 2016

Kuukauden kuulumiset

Edellisen merkinnän jälkeen makkarin ja kylppärin päällys on saanut loputkin eristeet. Eron on jo huomannut, sillä kipakoita viidentoista asteen pakkasia oli täälläkin sen viikon verran. Osa lämmöstä kuitenkin karkaa viereisten huoneiden katon läpi, joten tehtävää edelleen on.

Viikko sitten päätin, että nyt loppuu palelu myös tuvassa. Tuvan kattoa ei voi vielä eristää, sillä se on niin iso homma. Tuuli kuitenkin vinkuu nurkissa ja päätin palata tuvan alkuperäiseen suunnitelmaan eli siihen, että paneelien yläosa on kuitulevytetty ja tapetoitu. Levyjen hakua aina rajoittaa auton peräkoukuttomuus, joten kun tuli kapeaa ja pontattua kuitulevyä vastaan, lähdin niitä lähikunnasta hakemaan. Ne kun kapeutensa puolesta autoonkin mahtuvat.

Vanha kattolista ei lähde irti. Tai saattaa lähteä, mutta mukana tulee todennäköisesti myös osa katosta. Levy on paksua, joten listat saivat jäädä sen yläosaan. Uuden kattolistan pitääkin olla melko leveää, mutta tiedän jo, mistä sitä saa. Koska omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, ettei sähköasentajaa saa ikinä paikalle, ilmalämpöpumppu jouduttiin kiertämään levyjen kanssa, koska ei sitä itse irtikään voi ottaa.


Vielä eivät ole kaikki levyt seinässä, mutta josko ensi viikonloppuun mennessä olisivat. 

Muuten remppajuttuja ei juurikaan ole tullut tehdyksi. Leipomuksia sen sijaan on. Tässä muutama kuva parhaista.


Sikke Sumarin yön yli -sämpylöiden ohjeella tehty leipä. Taikinaan laitoin lisäksi cashewpähkinöitä, kuivattuja karpaloita ja rusinoita. On hyvää!


Erään viikonloppuaamun amerikkalaiset pannukakut.


Limettipiiras sai päälleen marenkihunnun.

Pimeys saa aikaan sen, että kaipaa valoa. Laitoin kasvihuoneeseen paristokäyttöisen valosarjan, joka on päällä kuusi tuntia ja pimeänä 18. 


Sisällä kasvihuoneessa valot heijastuvat ikkunoista ja katosta, ja tuntuu siltä kuin olisi tähtitaivaassa.


17. lokakuuta 2016

Talvea varten

Jottei kävisi niin kuin viime vuonna (sisälämpötila ei meinannut pysyä yli kymmenessä asteessa ja putket jäätyivät miljoona kertaa), on välikaton eristyshommat vihdoin edenneet. Kesällähän tämä piti tehdä, mutta ei huvittanut eikä kiinnostanut. Noh, tässä on menty monta viikkoa muutaman plusasteen päivälämpötiloilla ja nollan kieppeillä tai selvästi alle (jopa -7 astetta) on pyöritty yöllä. Nämä siis ulkolämpötiloja, mutta kovasti vaan lämpötilojen tippumisen huomaa myös täällä sisällä. Kylmyys, tuo motivaattoreista mainioin!



Makuuhuoneen ja kylppärin päällä on nyt entisen kymmenen sentin eristekerroksen sijaan 35 senttiä. Tähän tulee vielä koolaus toiseen suuntaan ja sekin väli täyteen villaa. Lopullinen eristepaksuus on siis 55 senttiä ja siitä uuden villan osuus on 40-45 senttiä kohdasta riippuen. Jos ei tällä lämpö ala pysyä edes hieman paremmin sisällä, en tiedä, millä pysyisi.

Tuvanpäällinen jää pakostakin ensi kesään, sillä sieltä pitää imaista vanhat eristeet pois ja korjailla huoneenpuolen kattopaneeleja. Pikkuhuoneen ja eteisen päälle eristeet on kuitenkin tulossa ennen kuin talvi ihan täysillä tulee kohdille.

16. lokakuuta 2016

Valoa pimeyteen ja kivoja kasveja

Halusin makkariin uudet lukulamput. Edellisiä oli vain yksi ja sen valo oli aika vähäinen (tosin lamppua vaihtamalla olisi osa tästäkin parantunut) osaksi siksi, ettei sen suuntaaminen ollut erityisen kätevää ja tehokasta.

Hankin puisia hyllynkannattimia ja kangaspäällysteisiä valaisimia, joihin vain ruuvattiin lamppu kiinni. Ostin myös varsinaiset valaisinkuvutkin, mutta ne eivät sopineen tuohon lampunkantaan. En tiedä, kaipaankokaan tuohon mitään ylimääräistä.




Ryijy siirtyi pikkuhuoneen kaapin takaa tuohon.

Olen ihastunut eucalyptuksiin. Niiden oksat ovat tuollaisia harmaanvihreitä ja tunnen suurta mielihyvää, kun jostain aina voi napata yhden lehden. Kun murskaa sen sormissaan, voi tuoksutella huumaavaa eucalyptuksen tuoksua.

Muutamasta oksasta, parista inkaliljasta ja aleruusuista tuli tällainen sopivan sekainen kimppu.



Vielä tämän vuoden satokuulumisia. Sipulit ovat kuivuneet nyt kuukauden verran ja niistä on saanut vääntää ylimääräiset varret pois. Nyt ne odottelevat käyttöä korissa. Pieneksi jäivät, mutta hyviltä maistuvat.