27. syyskuuta 2015

Lämpöä koko köörille

Kummallista kyllä, aiemmin tehty suunnitelma ja aikataulu pitivät. Mä en yleensä ole niin hyvä näissä asioissa :) Tälle viikonlopulle suunnittelin kanalan katon eristyksen ja valmiiksihan se tuli!

Löysin myös uusia, kauan uinuneita lihaksia, kun tikkaita kipusin milloin itsekseni, milloin kulkuväyliksi tarkoitettujen lankkujen tai ekovilla-säkkien kanssa. Irrotin siis kanalan katosta muutaman laudan ja tein pienen luukun, jotta pääsen välikaton puolelle. Välikaton ja katon välissä on niin vähän tilaa, etten mahtunut seisomaan suorana villaa myllyttäessäni, joten selkä todennäköisesti huutelee asiasta huomenna.

Villaa on noin 30 senttiä, eli tuplasti sen verran, mitä mulla täällä talossa on kattoeristettä (toistaiseksi). Vein yöksi lämpömittarin kanalaan, täytyy tarkastella huomenna, mitä se näyttää. Kanojen ruumiinlämpöhän on liki 42 astetta, joten hyvineristetyn tilan ne lämmittävät luultavasti pari astetta ulkoilmaa lämpimämmäksi.


Tytöt ovat olleet täysin pöyristyneitä siitä, että luukku on ollut kiinni eivätkä ne ole päässeet sisälle munimaan. Ne pitivät tänäänkin hirveää meteliä, kun tein hommia kanalan puolella. Kun sain viimein hommat valmiiksi ja avasin luukun ulkotarhan puolelle, sieltä pölähti sisään kolme kanaa, jotka heti alkoivat munimispuuhiin. Jännä sinänsä, että jo jonkin aikaa munia on löytynyt milloin mistäkin. Nytkin yksi kanoista töräytti omansa melkein keskelle lattiaa...

Talossa olen myös lämmitellyt käyttökuntoon laitettuja tulisijoja ensimmäistä kertaa. Hyvin toimivat ja veto on uuden, korkeamman piipun ansioista niin kova, että klapit meinaavat lähteä pönttöuunissa lentoon.


20. syyskuuta 2015

Surkea sadonkorjuu, liimapaperia ja vihreä laatikko

Tyhjensin tänään kasvihuoneesta kaiken syötävän. Kyllä nyt on pöydässä maakunnan kalleimmat tomaatit ja paprikat. Ensi vuonna parempi onni toivottavasti.



Kauniiltahan tuo toki näyttää. Pitää vähän näyttää tomaateille omppua, niin kypsyvät viimeisetkin. Paprikoita on tullut pitkin kesää ja on maistuneet myös. Kasvihuonekurkkuja tuli omiin tarpeisiin riittävästi, ei tarvinnut kurkkuja kaupasta kesällä ostaa. Kesäkurpitsoja kypsyi myös kesällä.

Tilkitsin tänään ikkunoita. Lähinnä ohjelmassa olivat viime talvena käyttämättöminä olleiden huoneiden ikkunat, joita ei siis ollut aiemmin tilkitty. Muita ikkunoita ei ole juuri viime syksyn jälkeen auottu. Jäi siis ikkunat pesemättä, vaikka viime talvena auringon paistaessa likaisiin ikkunoihin vannoin, etten enää toista talvea niitä likaisina katsele. Hups.

Ehdottomasti paras väline sukkahousujen tunkemiseen (ikkunanrakoon) on Sorsakosken vanha voiveitsi! Liimapaperia päälle vielä vedon estämiseksi.



Pelargonit viihtyivät kesän kasvihuoneessa ja kukkivat hienosti. Joku kun vielä kertoo mulle, miksi tämän yhden yksilön lehdet ovat muuttuneet tummanpunaisiksi...

Ostin jälleen Torista. Löytyi suuri, kuulemma Venäjän rautateiden laatikko. Itsehän en ota teksteistä selvää, mutta uskotaan näin :) Laatikko siirtyy tuosta vielä kymmenen senttiä oikealle, kunhan saan yhden kaapin tehdyksi tuohon muovilaatikoiden paikalle. Kaappi on leveydeltään sellainen, että se mahtuu tuohon uunin ja ikkunan väliin.



Halkolaatikoksi tuli tämä siis. Laatikon alla näkyy maalaamatonta lattiaa, mutta maalaan koko lattian aikanaan sitten samalla värillä.

Sinälläänhän mulla ei ole mitään tuonväristä vihreää muualla, mutta oli muuten niin mahtava laatikko, että pakko oli hankkia.



Kun sain hellan edestä kaksi muuta, pienempää halkolaatikkoa pois, tilaa tuli mukavasti. Nyt näkyy viime talvena saamani leipälapiokin nurkassa. Vielä pitäisi keksiä, miten toteutan tuon takkakompleksin ja lattian välisen listoituksen. Aika näyttää.

19. syyskuuta 2015

Keltaisia ovia


Tänään aamulla kanalan ovi ja sen ympäristö näytti tältä:



Aika surullisen näköinen kapistus. Ovi oli aika pahasti vinksallaan ja vasemmalta alhaalta se lenksotti niin paljon, että pieni eläin (suurempi kuin hiiri) mahtuisi raosta kulkemaan silloinkin, kun haka on kiinni. Ovessa ei myöskään ollut mitään eristystä ja koska tarkoitus on pitää kanat mukana menossa myös talven yli, eristeitä tarvitaan.

Tein siis uuden oven. Oven sisälle tulee 50mm finnfoamia, jota multa jäi kanalan ja kasvihuoneen jäljiltä käyttämättä. Vielä en eristeitä saanut paikalleen, mutta ei ole kovin monen hetken homma. Oven kehikko on siis kakskakkosta, jonka päälle on naulattu ulkoverhouspaneelia. Vatupassin kanssa ei ovea kannata mitata, sillä tulin taas siihen tulokseen, että jos kaikki ympärillä on vähän vinossa, vatupassilla tehty pistää pahasti silmään.

Maalasin oven samalla keltaisella kuin talon ovenkin. Tästä aiheutui kuitenkin paha, ketjureaktiomainen ongelma. Kun yksi ovi on maalattu, kaikki ympärillä näyttää valjulta. Maalasin sitten myös listat ja ylärivin valeluukut sekä toisen oven.



Kanalan ovessa on nyt perussaranat, mutta taotut on hakusessa, kun sopivat tulee vastaan.


Yllättävän paljon ryhdisti ilmettä tuollainen melko pienitöinen maalaus. Listat kasvavat sammalta, joten uusin ne ensi kesänä. Siksi listojen maalausjälkeä ei kannattane toistaiseksi kovin tarkkaan syynätä. Kauempaa näyttää kuitenkin oikein kivalta. 

Ongelma tosin jäi vielä osaksi. Toisen puolen ovet näyttävät nyt valjuilta näiden vieressä. Ovet täytyy kuitenkin tehdä uusiksi, sillä ne hajoavat käsiin eivätkä aukeakaan helposti. Keltainen maali loppui, joten en viitsi vanhoja ovia varten ostaa maalia, kun ensi kesänä täytyy tehdä kuitenkin uudet.



Enköhän mä ihan tyytyväisenä katsele näitä ovia ja pärjää tämän näkymän kanssa talven yli :)

13. syyskuuta 2015

Sitte syssymmällä

Moro! Vieläkään ei meinaa huvittaa. Oon ollu jotenkin ihan puhki uudessa työpaikassa aloittamisen jälkeen, vaikken oikein ymmärräkään miksi. Tän viikon oon yskiny keuhkojani pihalle ja kuumeillu. Eilen päätin, että meen vähän ulos istuttelemaan jo reilu viikko sitten ostamiani perennoja ja muita kukkia, muuten pimahtaa pää täällä neljän seinän sisällä.

Viikko sitten kaivoin jo yhden kukkapenkin, johon istutin ruusuja. Lähimpänä ja kukatonna on hennon vaaleanpunainen köynnösruusu ja sen takana pinkki neilikkaruusu. Ruusujen alle piilotin reilu kymmenkunta tulppaaninsipulia.



Takana näkyy jo perennapenkkiä.



Täältä löytyy syysleimua, valkoista punatähkää, palavaarakkautta ja ruusumalvaa. Ennestään oli myös sinistä akileijaa. Keskellä oleva mustaherukka saa ensi vuonna lähtöpassit. Tänne piilotin laukkoja ja montaa laatua tulppaaneja myös.

Yhden penkin kaivoin piharakennuksen toisen "siiven" keskelle, ovien väliin. Oikealla oleva ovi johtaa siis kanalaan.



Kultapalloa ei missään taimimyymälöissä ollut myynnissä, mutta sain juurakon ostetuksi eräältä naiselta tästä läheltä. Takapihalta löysin jonkun malvan, jonka siirsin penkkiin. Veikkaan, ettei se tuosta lähde kasvamaan, mutta varistelkoon ainakin siemenensä penkkiin. Muuten ostotaimina on sitten syyspäivänhattua, palavaarakkautta, ritarinkannusta ja jaloritarinkannusta. Vaaleammansininen ritarinkannus on kuulemma yli 50 vuotta vanhaa kantaa. Tänne istutin myös laukkoja ja tulppaaneja. Yhteensä sipuleita tuli laitetuksi maahan noin 130. Jos joku niistä kukkisi keväällä :)

Vähän raakunnäköisiähän kukkapenkit vielä ovat, mutta jospa ensi vuonna jaksaisivat näyttää jo paremmilta.

Keväällä saamani iso(komea?)maksaruohot ovat viihtyneet ja näyttävät vanhaa seinää vasten kauniilta.



Ulko-oven ympäristössä pelargoniat ja ruusubegoniat kukkivat vielä nätisti, mutta hankin muutaman syklaamin paikkaamaan orvokkien jättämiä aukkoja.



Tällä viikolla sain myös uuden pihatien. Itse en tosin laittanut sen eteen juuri tikkua ristiin, sillä sairastin ja olo oli kamala. Naapuri kävi kaivurilla raapaisemassa pintamaan pois. Alle tuli maanrakennuskangas ja päälle 0-16mm kalliomurske, joka kuulemma kovettuu hyväksi pinnaksi ajan kuluessa. Keväällä oli melkoinen ongelma, että piha oli sateen jälkeen mutavelliä ja autolla ei meinannut päästä mihinkään suuntaan. Jospa nyt pärjäisi sadekelilläkin.



Pihatien oikea reuna on jotakuinkin suora, hiekkaläntit tiestä oikealle ovat kasojen paikat, jotka on tarkoitus päästää kasvamaan ruohoa.

Tulipa piippukin tuossa taannoin kokonaan valmiiksi. On hattu ja kaikki!



Nyt pitäisi kaivaa jostain takataskusta se kiinnostus ja huvittaminen. Ennen pakkasten tuloa pitäisi tehdä kanalaan uusi ovi sekä heittää eristeet sen välikattoon. Noh, ensi viikonloppuun asti on ainakin kohtalaisen lämmintä.

Pihalla tapahtuu

Pihalla on tapahtunut ja tapahtuu, talossa ei sinisen lattian laittamisen jälkeen. Siksi näytettävää onkin vähän ja vain ulkoa. Suurin j...