31. heinäkuuta 2014

Hieman humalaa ja lattiajuttuja (joista ei ihan vielä pääse eroon)

Talon tikapuita pitkin kiipeää mahtava humala. Se on myös täynnä käpyjä, joita en ole koskaan ennen missään nähnyt. Vähän huolettaa lähitulevaisuudessa siintävä nuohoojan käynti, saako tuon kasvin jotenkin sivuun kiipeämistä varten, ettei sitä tarvitsisi repiä kokonaan maahan...



Lattia etenee mielestäni nyt ihan hyvää vauhtia. Koolasin eilen päällimmäisen kerroksen. Koolaukset on noin 80 sentin välillä, mutta koska lankut piti ottaa osissa pois, piti mallailla tuplakoolaus saumakohtiin. Lankkujen mukaan noita tuli tehtyä, joten jokainen väli on erilevyinen.



Uskaltauduin jo alkuviikosta naapuriin sähkönlainausreissulle ja sen jälkeen eristeen levitys onkin ollut nopeampaa, kun saan porakoneen akkuja ladatuksi. Tosin kädet on tuossa hommassa aika kovilla enkä pysty tekemään niin paljon töitä kuin haluaisin. Toisaalta, tämän huoneen villoitusta on jäljellä enää päivän verran. 

Ihan loppuun en saa villoja laitetuksi ennen viereisen huoneen lattioiden irroitusta, sillä vesi- ja viemäriputket sekä sähköjohdot pitää saada kulkemaan lattian ja oviaukon alta juurikin siihen viereiseen huoneeseen. Eristepaksuus on huoneessa muutamaa milliä vajaa 30 senttiä, ja siihen vielä lattialankkujen paksuus päälle.


Luulen, että paperoin villoitetun osan jo huomenna ja mallailen lankut siihen päälle. Jatkan ranteentappotouhuja vasta sen jälkeen.

28. heinäkuuta 2014

Ojien kaivuuta ja eristyshommia

Viime viikon toimintasuunnitelmana on ollut lattian eristäminen. Toki sama homma jatkuu edelleen, joten se on myös tämän viikon agenda.

Tilkitsin tuvan lattian ja seinän rajapinnan räystäsverkolla kauttaaltaan, sen lisäksi verkkoa on tullut myös kivijalan rakoihin ja muihin tarpeellisiksi katsomiini paikkoihin. Ilmansulkupaperi tuli vielä rajapinnan päälle ja osin siis myös tuulensuojalevyn päälle. Laitoin paperia myös tuulensuojalevyjen saumakohtiin paperin leveyden verran eli 130 cm. Allaolevassa kuvassa näkyvät verkko ja paperi. Niiden päälle tulee ristiinkoolaukset, joiden väliin tulee vielä raakalaudasta tuki, jottei päällimmäinen eristekerros roiku pelkän paperin ja verkon varassa. 

Ilmansulkupaperia tulee vielä eristeiden ja lattialautojen väliin ja tämä paperi jatkuu kunnolla seinille asti.


Koska talolla ei ole vielä sähköjä, eristeet on täytynyt möyhentää ja levittää muilla konsteilla. Ensin paalista tiivistä eristettä sankoon ja sen jälkeen porakoneella ja laastivispilällä ilmavaksi. Aika pienissä erissä tuota täytyy tehdä, jotta ilmavuuden saa kunnolliseksi. Eteneminen on hidasta, sillä yhdellä porakoneen akulla möyhentää noin 1,5 paalia eristettä, akkuja mulla on kaksi. Lataamaan jälleen kotiin ja seuraavana päivänä jälleen sama homma. Yhteensä eristettä menee tähän huoneeseen noin 25 paalia. Toivon tosin, että saan pian sähköt ja pääsen puhaltamaan villaa hieman nopeammassa tahdissa.

Ylitäyttö on 30 %, seinän vierellä hieman enemmänkin, noin 50 %. Kuvasta kannattaa huomioida, että tässä on vasta puolet eristepaksuudesta. Villat tasataan lattiapalkkien tasoon, jonka jälkeen päälle ristiinkoolaus ja toinen mokoma eristettä.

Käytän eristeenä Ekovillaa. Puru tai sammalkin kelpaisi, mutta tuo on helppo ratkaisu, kun voi kaupasta vaan ostaa. Huoneen keskelle jää lattialuukku.


Viikonloppuna olikin sitten erilaiset suunnitelmat. Vuokrasin pikkukaivurin, jotta saadaan tarvittavia kaapeleita ja putkia talolle. En lähtenyt itse kaivamaan, vaan koska minulle tarjottiin apua, otin sen mielelläni vastaan. Oma tehtäväni oli lähinnä mitata kaivantojen syvyyttä ja kuljettaa kuskille vettä :) Siltikin täyden työpäivän pituus auringonpaisteessa, kun varjolämpötila alkaa kolmosella, oli melko hikinen ja väsyttävä.

Sähkökaapelioja vedettiin talolta tontin nurkkaan, johon toivottavasti jo tällä viikolla tuodaan sähköyhtiön puolesta sähköt. Samaan kaivantoon pistettiin yksi tyhjä suojaputki, jossa voi myöhemmin kuljettaa puhelinpiuhoja tai vastaavia eikä pihaa tarvitse enää repiä auki.


Piha jäi myllätyn näköiseksi, mutta niinhän se jää aina, jos jotain kaivetaan. Ostin tänään metalliharavan, jolla saan pihaa vähän tasoiteltua.


Lisäksi meillä jäi aikaa tehdä pihapiirin läpi kulkeva osuus viemäristä. Loppuosa jätevesijärjestelmineen (talo on haja-asutusalueella, joten kunnan viemäriä ei ole) kaivetaan viimeistään ensi kesänä. Nyt kuitenkin varsinaista oleskelupihaa ei tarvitse enää myllätä, vaan ensi kesänä voi jo jotain pihasuunnitelmiakin tehdä ja jopa toteuttaa.


Kesken hommien tuli mieleen, että viemäriojassahan voisi kuljettaa myös sähkökaapelin piharakennukseen. Pahaksi onneksi oli sunnuntai, eikä mikään paikka, josta saisi suojaputkea tai kaapelia ollut auki. Onneksi sähkärini pelasti tilanteen ja hain häneltä tarvittavaa kaapelia. Näin ei tarvitse enää senkään takia pihalla kaivella.



Huomenna homma jatkuu taas eristeiden levittämisellä.

23. heinäkuuta 2014

Pohja alkaa valmistua

No niin. Nyt on alempi koolauskerros tehty ja vielä vähän paperointia ja jyrsijäverkon asentamista, niin pääseen pistämään eristeitä. Meinas unohtua ottaa kuva välissä. Muualla olikin tuossa vaiheessa jo tuulensuojalevyt pohjassa.


Koolaukset on 65 sentin välein, eli niin, että niiden väliin jää 60 senttiä. Näin saan puolikkaan tuulensuojalevyn sinne väliin. Tai oikeastaan väli on vähän vajaa 60 senttiä, jotta saan levyn tiukkaan sinne. Keskellä on vielä raakalautaa tukena. Tässä on joku optinen harha. Hiekka ei ole tuossa noin lähellä, vaikka siltä jostain syystä näyttää.



Tässä nyt pari kuvaa koko lattiasta. Alemmassa kuvassa näkyy vasemmassa reunassa uunin viereinen alue, jossa ammottaa tyhjyys. Siihen mulla on ehkä tyylikäs patenttiratkaisu tulossa, esittelen sitten kun saan sen ährättyä paikalleen.




Viimeisenä kuvana tänään yksi pieni elontiellä väsynyt. Tämä tirppa löytyi jo aikaisemmin tuvannurkasta, raukkapieni ei ollut varmaan osannut ulos. Hän saattaa päätyä taiteeksi, vaikka melko makaaberiksihan se taitaa mennä. 



19. heinäkuuta 2014

Ei enää pelkkää purkua

Kiskoin edellisessä merkinnässä olleen hirren irti ja pistin sahatavaraa väliin. Pari kiilaa tuli laitettua ja homma tulee lopullisesti valmiiksi, kun puran myös seinän toisella puolella olevan lattian. Tällöin voi vielä vahvistaa rakennetta, vaikka tukevaltahan se nyt jo tuntuu. Rumahan tuo taas on, mutta jää piiloon lattian alle.


Vihdoin pääsin myös tekemään torppaan jotain uutta. Lattiavasat on tasattu lecaharkkojen päälle, jotta eivät ottaisi kiinni maahan ja lahoaisi aivan heti. Käytin tuvan reunoissa vanhoja niskoja niiltä osin, joissa ne saavat olla kokonaan tuen päällä. Näin sain hyötykäytettyä päistään lahot parrut pätkäisemällä huonot pois päistä. Lattiasieniversio ei taloon enää sisälle pääse ja muutenkin tarkistin nuo uudelleenkäytettävät tarkkaan. 

Valkoinen tuolla seinännurkassa ei ole hometta vaan muurahaismyrkkyä. Eipä ole niitäkään enää torpalla näkynyt. 

Jospa seuraavaan merkintään saisi jo jotain katsottavaakin :)


Loppuun vielä vähän inhorealismia. Vesikelloja on ilmestynyt melkein jokaisen sormen kylkeen tuohon viimeisen nivelen kohdalle. Samoin kämmenistä olen saanut nahkaa repiä urakalla irti, kun niissäkin vesikelloja on ollut. En tiedä, miten tämä on edes mahdollista... Ehkä mulla on vain jotenkin erikoiset työskentelyotteet tms.


17. heinäkuuta 2014

Lattiasieni

Ei niin kivoja ylläreitä tänään. Kannoin viimeisiä lattiapalkkeja ulos tuvasta ja yhden pohjastahan se löytyi. Lattiasieni, tai ainakin joku sieni.


Kunnon rihmastot, ja levinneet pitkälle puun sisään. Toisaalta, onhan tuo ihan kaunis otus jos oikein positiivisesti ajattelee...


Ilo ja riemu jatkuivat, kun kaivoin viimeistä seinustaa vapaaksi hiekasta. Lisää sientä, ja ihan seinähirressä. Lattiahirsistä en ole ollut niin huolissaan, kun ne kuitenkin pistetään uusiksi ja sieni löytyi vain yhdestä. Seinän kanssa vähän jännää, huomenna pitää tunkata ja vaihtaa koko pätkä. Onneksi kyseessä on huoneiden välinen seinä, joten jos jotain aukkoja jää, ei haittaa, kun molemmilla puolilla on kuitenkin sisätilaa.

Kuvassa vasemmalla oleva palkki on kiinni parilla lyhkäsellä naulalla lähinnä vain näyttämässä, mille korkeudelle lattia tulee. Tiellähän se on, kun alinta hirttä lähdetään fiksaamaan, mutta olkoon tuossa hetken, fiiliksen vuoksi.


Valkoinen tuossa keskellä on sientä. Ja sitä oli kyllä ihan reilusti puun sisällä.


Aavistuksen verran jännittää tuon kohtalo, sillä juuri tuolla seinän takana on huone, jonka lattia notkuu, koska kissanluukun puuputki on joskus romahtanut eikä lattianalus ole päässyt tuulettumaan. Mielenkiinnolla odotan, millaista tattia seinän toisella puolella lattiarakenteissa siis kasvaa. Josko siitä sais pakastimeenkin sienipiirakkaa varten :)

Googlailin kuvia lattiasienistä ja tää taitaa onneksi olla melko pientä. Jatkossa kuitenkin lattian alla puhaltaa sellainen puhuri, etteivät sienet siellä enää viihdy. 

15. heinäkuuta 2014

Muhjua hirressä

Nyt ei ole tarjolla kovinkaan kummoista kuvasaldoa. Pari päivää on mennyt lapioinnin merkeissä ja multapenkki on madaltunut noin puolella metrillä. Samalla monttu lattiassa on pienentynyt, kun olen viskonut reunoilta hiekkaa sinne. 

Nurkassa oli pätkät hirrestä lahonneet. Alin hirsi on ollut kokonaan hiekan alla. Rapsuttelin lahoa pois sorkkaraudalla ja lopulta taltalla. Yllättävää kyllä, kova puu tuli vastaan jo kolmen, neljän sentin päässä sisäreunasta. Yritin kovasti sitäkin poistaa, mutta erilaisten sahojen, talttojen ja väkivallan jälkeen päätin, että koska puu on kovaa eikä halua luovuttaa, pysyköön paikallaan sitten. 



Mulla on pieni hydraulinen tunkki, jolla tunkkasin seinää vajaan sentin ylöspäin, jotta sain äärimmäisen rumat paikkalaudat kiven ja hirren väliin. Kaikkiin mahdollisiin väleihin vielä pellavanauhaa ja sitten nauloilla kiinni.

Vasemmalla näkyy jo ylin lattiankannatinpalkki. Lattialankut tulee siis tuon palkin päälle. Palkilla saa myös hienosti rumat paikkaukset piiloon. Lattia ei tule pelkästään seinien varaan vaan tuolla korkeudella olevien palkkien alle tulee vielä ristiinkoolattuna samanmoiset sekä niiden alle vielä niskat.



Ostin tyhmänä liian lyhyitä nauloja, kun pää ei taas jostain syystä toiminut aamulla. 75-millisellä saa just nuo paksummat pysymään seinässä, mutta ei niiden varaan uskalla painoa laittaa. Huomenna vahvistetaan 125-millisillä. Ne on jo melko järeitä kapistuksia. Ristiinkoolaukset sitten kulmaraudoilla ja ruuveilla...

Kyllä vaan näyttää hyvältä tuollainen uusi, suora puu. Tää oli tosin vasta vähän kokeilua. Kaivamista on vielä vähän jäljellä, mutta kun ei vaan lapio enää noussut. Hyvää yläselkätreeniä muuten tämä tämmöinen palkkien nostelu ja lapiointi :)

Vasemmassa reunassa näkyy puusta tehty tuuletusputki. Se on ollut aikaisemmin reilusti lattiapinnan alla, mutta jatkossa tuossa asemassaan se jäisi lattian sisään. Sitä täytyy siis laskea sisäreunastaan alemmas ja hieman kikkailla. Se on myös lahonnut hiekan sisällä ollessaan, joten vaihtoon menee.



Mitä tekee remppanainen, kun evästauolla huomaa lusikan jääneen kotiin. Noh, improvisoi. Sujui se noinkin!



11. heinäkuuta 2014

Uunin juuria ynnä muuta

Yksi etappi on takanapäin, nimittäin lankkujen irroitus. Jäljelle jäi vain iso kuoppa ja muutama tukinpätkä. Viimeisten kahden lankun irrotus oli vähän turhan jännää, kun ei ollut muuta seisomapaikkaa kuin tuossa niskoilla. Kävi vähän mun huonon tasapainon päälle... Kuvasta saattaa löytää myös apulaisen, jolle vannotin, ettei tämän huoneen puolelle saa tulla. 


Montusta käsin katsottuna uunilla on melkoisen komiat juuret. Tuota rakennelmaa en ihan heti lähde heiluttamaan, mikä tarkoittanee sitä, että uunin viereen tulee hieman ohuempi eristekerros kuin muualle. Katotaan nyt, miten saan sumplituksi sen.


Löysin puorista useita pätkiä aitaa, joista tein väliaikaisen suljetun pihan koiraa varten. Oli pieni iloissaan, kun harvoin on päässyt juoksemaan vapaana.


Ylläolevassa kuvassa näkyy puorin läpi toiselle puolelle. Sieltä löytyi, mitäpä muutakaan kuin punaherukkapuska. En ollut aiemmin huomannutkaan, mutta näkyy tulevan jonkin verran satoakin...


Lisää ylläreitä löytyi sisäpihan puolelta: 


...mustaherukkahan se siinä. Tosin on kovin pieni ja marjojakin tulossa vain kourallinen, mutta mukava ylläri silti. Siinä se nököttää kärrynpyöriä vasten.


Oven ja karmin ulkopuolet on nyt maalattu kahteen kertaan. Väristä jo näkyy, että nappiin meni, mutta vanha musta pohjaväri paistaa vielä läpi, joten kolmas kerros maalia on vielä paikallaan. Sitten pääseekin jo asentamaan karmeja ja lukkoa...


Tänään oli vähän leppoisampi päivä. Istuin ulkorappusilla, join kahvia termarista ja nautin hiljaisuudesta ja ihanasta ilmasta. Kyllä mun kelpaa, varsinkin ensi kesänä, kun hommat on vähän pidemmällä :)

9. heinäkuuta 2014

Ovimaalin valintaa ja lattianpurkua

Viikonloppu venähti molemmista päistään muiden bisnesten takia, joten pääsin eilen vasta jatkamaan purkamista. Yhden (puolikkaan) lattialankun irrottamiseen menee aikaa 20 minuutista kolmeen varttiin. Eilen kuitenkin yksi viheliäinen lankunpätkä päätti haastaa mua hieman reilu kaksi tuntia. Oli siinä vääntämistä, naulojen sahaamista ja lisää vääntämistä. Olin jopa asennoitunut vääntämään lankun rikki, mutta eipä se suostunut siihenkään. Parin tunnin vääntämisen jälkeen päätin, että kun tämä lankku nyt on saatu irti, riittää hommat tältä päivältä. Tähän asti päästiin:


Samalla revin myös seinäpenkin takana seinässä olleet huokolevyt irti. Ja mitä niiden takana odottikaan? Aivan priimakuntoiset hirret ikkunoiden alla. Olin valmistautunut siihen, että ikkunoiden alushirret täytyy vaihtaa tai muuten paikata ja sen takia seinä pitäis piilottaa puolipaneelin alle. Mutta hei, ei tarvitsekaan, vaan hirret taitaa jäädä näkyville myös tällä seinällä.



Tänään pääsin taas lattian kanssa eteenpäin. On hassua, kuinka suurta riemua voikaan tuntea silloin, kun joku lankku päättää antautua minuuteissa. Huh, sellaisia oli tänään jopa kaksi!



Melko vähiin käy, ennen kuin loppuu. Huomiselle vähän irroitushommia ja sit saakin ruveta lapioimaan.



Eilen mulle saapui uusi ulko-ovi. Vanhat ovet on toki kauniit ja parhaiten sopivat talon ilmeeseen, mutta ovat tosi kapeat, epäkäytännölliset ja jos niistä haluais saada jollain tapaa lämpöeristetyt talvea varten, täytyisi kuitenkin jotain levytystä tehdä pintaan, mikä piilottaisi ovien peilit. Siksi taivun ainakin toistaiseksi nykyaikaiseen lämpöeristettyyn ulko-oveen. Ostin tämän edullisesti Tori.fin kautta.



Maalaan tuon samalla keltaisella kuin alkuperäinenkin ovi. Yläpuolinen ikkuna ei taida mukaan enää mahtua, mutta muuten sovittelu tehdään vasta oven maalauksen jälkeen. Tuossa on nyt kuvassa oven sisäpuoli. Sen maalaan valkoiseksi (en vain vielä tiedä, millä valkoisella), ulkopuoli siis keltaiseksi.

Tällaisen maalinäytteen kanssa lähdin rautakauppaan:



Jotain melko samanväristä maalia mukaan tarttuikin. Samalla seinällä ei ole mitään muuta keltaista, joten pieni sävyero tuskin haitannee.

Lopuksi vielä kuva pihapiiristä, jota koristavat netistä tilaamani tuulensuojalevyt ja 400 metriä puutavaraa. Miten ne voivatkaan mahtua noin pieneen kasaan...




P.S. Voin kertoa, että näillä keleillä remppaaminen on melko hikistä touhua. Harvemmin vaatteet on olleet näin märät muutaman hetken jälkeen. Onneksi talossa on pari astetta viileämpää kuin ulkona. Ennustaa siis hyviä yönunia tulevinakin hellekesinä :)

2. heinäkuuta 2014

Lattiat auki

Löysin Torista tulevaan keittiööni laatikoston kympillä melkein naapurikunnasta, joten kävin hakemassa sen pois. Keittiöön tulee saareketta ym., joten suurimmaksi osaksi kaapit tulee rakennettua itse, mutta tällainen laatikosto on toki näppärä. Jalat alle ja ehkä vetimet vaihtoon, saa nähdä sitten myöhemmin.



Eilen aloin vihdoin repiä suurimmasta huoneesta lattiaa auki. Ideana on se, että teen yksi huone kerrallaan, pienemmässä tilassakin kun mahtuu väliaikaisesti asumaan. Tosin nyt työstössä oleva huone on samankokoinen kuin nykyinen asuntoni, joten tilanpuutetta ei pitäisi tulla.

Joka tapauksessa revin eilen ärräpäiden saattelemana säälittävän pienen määrän lankkuja irti. Kädet (siis räpyläosa) olivat kovilla, kun lankut ovat niskoissa melko kovin kiinni. Väkivalloin väänsin naulaa irti, mutta joskus ne olivat kovempaa kiinni niskassa kuin lankussa ja silloin jouduin kiskomaan naulankannankin viisisenttisestä lankusta läpi.

Ekan päivän saldo:



Talossa on nk. multapenkkiperustus, joka on vajaassa sadassa vuodessa aiheuttanut niskojen ja tuvan reunoilla olevien lankkujen lahoamista. Niskat ovat hyvää, kovaa puuta heti tuosta multapenkin reunasta alkaen keskelle päin. Myöskään ne eivät ole päistäkään läpilahot, sillä niin tiukasti naulat niissä ovat kiinni.

Tänään pääsin vähän pidemmälle ja tällä vauhdilla koko lattia on purettu kolmen työpäivän päästä.




Oikeaan reunaan jäi siis noin kuusi lankkua, sen puolen seinää kun tästä ei näy. Pudotus monttuun on reilu pari metriä, joten aika tarkkaan sai katsoa, ettei tipahda lankkuja irti vääntäessä. Tänään otin avuksi rautasahan, jolla sahailin itsepäisimpiä nauloja poikki ja helpotin irrotusta huomattavasti. Keskellä huonetta näkyy kiinteästi seinustalla ollut penkki, joka täytyi saada irti lattian irrotusta varten. Myöskin toisessa nurkassa oli/on muurahaispesä, joka oli levinnyt myös tuon penkin ja seinän väliin. 



Muurahaispesän takia en vielä purkanut lattiaa nurkkaan saakka, vaan teen sen huomenna, kun myrkyt ovat hieman purreet. Täytyy myös lapioida pesämateriaali ämpäriin tms. ja kantaa tontin toiselle puolelle.

Kunnonkokoista lankkua lattiasta kuitenkin irtosi, paksuutta semmoinen viisi senttiä, leveys paristakymmenestä vajaaseen neljäänkymmeneen senttiin.



Lankuissa on kuitenkin melko paksu maalikerros ja kaikki ovat päistään lahoja, joten korvaavaa materiaalia lattiaan täytyy laittaa. Fiilistelin ensin, että en olisi tehnyt lattiapinnalle mitään, antanut olla vanhassa maalissa ja antanut kulumien näkyä, mutta pakko kai nuo vanhat maalit on myöhemmin hioa tasaisemmiksi ja pistää uutta väriä päälle.

Huomenna vielä murkkupesä kantoon ja lankut nurkkaan saakka irti, sitten pari päivää taukoa...

Pihalla tapahtuu

Pihalla on tapahtunut ja tapahtuu, talossa ei sinisen lattian laittamisen jälkeen. Siksi näytettävää onkin vähän ja vain ulkoa. Suurin j...