Siirry pääsisältöön

Muhjua hirressä

Nyt ei ole tarjolla kovinkaan kummoista kuvasaldoa. Pari päivää on mennyt lapioinnin merkeissä ja multapenkki on madaltunut noin puolella metrillä. Samalla monttu lattiassa on pienentynyt, kun olen viskonut reunoilta hiekkaa sinne. 

Nurkassa oli pätkät hirrestä lahonneet. Alin hirsi on ollut kokonaan hiekan alla. Rapsuttelin lahoa pois sorkkaraudalla ja lopulta taltalla. Yllättävää kyllä, kova puu tuli vastaan jo kolmen, neljän sentin päässä sisäreunasta. Yritin kovasti sitäkin poistaa, mutta erilaisten sahojen, talttojen ja väkivallan jälkeen päätin, että koska puu on kovaa eikä halua luovuttaa, pysyköön paikallaan sitten. 



Mulla on pieni hydraulinen tunkki, jolla tunkkasin seinää vajaan sentin ylöspäin, jotta sain äärimmäisen rumat paikkalaudat kiven ja hirren väliin. Kaikkiin mahdollisiin väleihin vielä pellavanauhaa ja sitten nauloilla kiinni.

Vasemmalla näkyy jo ylin lattiankannatinpalkki. Lattialankut tulee siis tuon palkin päälle. Palkilla saa myös hienosti rumat paikkaukset piiloon. Lattia ei tule pelkästään seinien varaan vaan tuolla korkeudella olevien palkkien alle tulee vielä ristiinkoolattuna samanmoiset sekä niiden alle vielä niskat.



Ostin tyhmänä liian lyhyitä nauloja, kun pää ei taas jostain syystä toiminut aamulla. 75-millisellä saa just nuo paksummat pysymään seinässä, mutta ei niiden varaan uskalla painoa laittaa. Huomenna vahvistetaan 125-millisillä. Ne on jo melko järeitä kapistuksia. Ristiinkoolaukset sitten kulmaraudoilla ja ruuveilla...

Kyllä vaan näyttää hyvältä tuollainen uusi, suora puu. Tää oli tosin vasta vähän kokeilua. Kaivamista on vielä vähän jäljellä, mutta kun ei vaan lapio enää noussut. Hyvää yläselkätreeniä muuten tämä tämmöinen palkkien nostelu ja lapiointi :)

Vasemmassa reunassa näkyy puusta tehty tuuletusputki. Se on ollut aikaisemmin reilusti lattiapinnan alla, mutta jatkossa tuossa asemassaan se jäisi lattian sisään. Sitä täytyy siis laskea sisäreunastaan alemmas ja hieman kikkailla. Se on myös lahonnut hiekan sisällä ollessaan, joten vaihtoon menee.



Mitä tekee remppanainen, kun evästauolla huomaa lusikan jääneen kotiin. Noh, improvisoi. Sujui se noinkin!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Työhuone

Pian en asu täällä enää yksin, vaan mun kanssa asumaan muuttaa miesihiminen. Miesihminen tarvitsee työhuoneen ja vanhasta makkarista ollaan nyt rakennettu sellaista.


Lattiaa on nostettu, jotta saatiin sinne eristettä. Uunin ympäriltä lattiaa ei voinut nostaa, joten tehtiin sitten tuollainen eritasoratkaisu. Tavaraa täältä huoneesta vielä puuttuu, mutta hieno siitä tuli, sen voi jo sanoa.


Työpöydän päälle löytyi tuollainen lasinen "hehkulamppu", johon pääsi asustelemaan ilmakasvi eli tillandsia. 


Siniseksi aikoinaan maalaamani Ikean mäntyinen vaatekaappi sai jälleen uuden ilmeen raikkaanvihreästä väristä.


Hei pitkästä aikaa

En ole jaksanut kauheasti tänne kirjoitella. Ei mistään erityisestä syystä, ei vain ole huvittanut. Eilen illalla ajattelin tehdä päivityksen, mutta siinäpä kävi sitten hassusti. Tietokone lakkasi toimimasta ja koitin palauttaa sitä edelliseen toimivaan kokoonpanoon. Sen seurauksena se jäi käynnistyksessä loputtomaan kierteeseen eikä käynnistynyt loppuun asti. Tein uudelleen palautuksen, jonka seurauksena kone nollasi itsensä eli palautti tehdasasetukset. Kaikki kahden viime vuoden aikana ottamani kuvat ja tekemäni tiedostot, puf, kadotettu ikuisiksi ajoiksi. Meni siis hieman säätämiseksi tämä homma.

On mulla osa tiedostoista onneksi jemmapaikoissa muualla, mutta osa tosiaan katosi. Aloitetaan puhtaalta pöydältä siis. Nyt mulla on uudenveroinen tietokone, joka toimii nopeasti. Eikä tarvinnut ostaa uutta, mitä aluksi ehdin jo pelätä.

Nyt asiaan. Koska on koko ajan pimeää, kuvat ovat sellaisia myös. Joitakin olen ehtinyt ottaa valoisaan aikaan, mutta ehkä näistä nyt idean näkee.

Uusi tapet…

Sisäihanuuksia syyskuussa

Totesin, että tuvan nurkka on liian pimeä. Tummakantinen (ja vähän hutju) pöytä synkensi tunnelmaa. Mä kaipaan nyt kaiken valon, etten ihan taas syysmasennu täällä.

Pöytä vaihtoon siis.


Pöytä on jatkettavaa mallia ja se pidentyy tuosta vielä 40 senttiä, jos tarve vaatii. Se oli tummanruskea eikä mitenkään kovin kummoisessa kunnossa. 80-luvun kaveri, joten ei tarvinnut pelätä turmelevansa antiikkia. Maalasin pöydän kalkkimaalilla ja hiersin vahan pintaan. Nyt on kiva. "Uudet" tuolitkin pääsivät pöydän ääreen.



Nurkkaan löytyi lisäksi amppelisaniainen. Halusin riiputtaa sen puunväriseen hyllynkannattimeen. Se vaati pientä kannattimen purkua ja paloittelua, mutta nyt näyttää hyvältä.



Saniainen onneksi viihtyy hämärässä. Sellainen tuo nurkka nimittäin on.