Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2015.

Multaa ja muita

Tänään olen käynyt läpi kaikkia laatikoita ja pusseja. Sain tyhjäksi kuusi muuttolaatikon kokoista laatikkoa ja kaksi jätesäkkiä. Paljon lähti tavaraa vaatekeräykseen, paperinkeräykseen ja ihan myös roskiin. Vielä olisi tosin laatikoita jäljellä, jotka pitäisi lajitella. Miten voi ihmiselle kertyä tavaraa näin paljon? Ja mä olen jo pitkään ollut tavaravastainen, eli en osta mitään tai vastaanota esim. kaupanpäällisiä, jos en oikeasti tarvitse.

No, laatikoille oli jo suunnitteilla käyttötapa. Idea on röyhkeästi varastettu Jovelasta ja on niin hämmästyttävän kätevä, että ihmettelen, ettei se ole laajemmin käytössä.



Eli muovilaatikon kanteen reikiä poralla ja ruukut laatikkoon sisälle. Näin ne ovat pienessä kasvihuoneessa koko ajan. Mulla on myös korkeampia laatikoita, joten voin vaihtaa kasvit tilavampaan kasvihuoneeseen, kun (toivottavasti) ne eivät tuohon enää mahdu.

Laitoin laatikon etelänpuoleisen ikkunan eteen.

Nyt kylvin vain osan kasveista, myöhemmin laitetaan lisää sellaisia, joiden…

Lisää ihanuutta

Tein sohvalle kannen parista liimapuulevystä. Totesin myös, etten taida hankkia tuohon mitään patjaa päälle. Sohva on niin lyhyt, ettei siinä kukaan kuitenkaan mahdu nukkumaan, joten toimii sitten istumapaikkana ja alta löytyy säilytystilaa. Laitoin väliaikaisesti levyjen päälle täkin, jonka käänsin reunojen alle. Tulevaisuudessa voisi toimia ohut vanukerros ja kiinteä kangas tuossa päällä. 


Sitten toiseen ihanuuteen. Sain tämän kirjakaapin alkuviikolla (tosin se on mua hetken jo odotellut toisella puolella Suomea).


Hurjan nätti, ja ihan väärässä paikassa. Mutta kyllä sille ennen kesää arvoisensa paikka löytynee. Laatikoiden vetimien kanssa on joskus kaiketi oltu turhan kovakouraisia, sillä niitä ei ollut ja toisesta laatikosta on reiän vierestä viiluakin lohjennut.


Tuohon kuuluisi myös lasiliukuovet, joista mulla on nyt vain toinen. Luulen, että pärjään ilmankin niitä, joten aion etsiä tuohon vain sopivat vetimet laatikoihin.

Uusi ihanuus

Viime viikon tein hiki hatussa leipätöitä ja tämän viikon olen lomaillut. Remppa ei siis ole edistynyt yhtään. Eikä sen koko ajan tarvitsekaan :)

Tänään postisetä toi mulle ehkä maailman ihanimman sohvan. 



Se tulee ruokapöydän toiselle sivulle, kunhan saan askarreltua itselleni pöydänkin. Nykyinen on liian uudennäköinen ja pieni.

Tässä ei ole kantta eikä tänaikaisissa ole kaiketi ollutkaan, mutta aion siihen irtonaisen kannen tehdä. Kannen alle saa sitten säilöön esim. petivaatteita ja muuta tavaraa. Kansi tulee tuohon etualan tasaisen osan yläreunan kohdalle. Siihen patja päälle ja pari nättiä tyynyä. Kyllä kelpaa juoda aamukahvit tuon päällä!



Sohvan pinta on ootrattu, enkä meinaa tehdä sille muuta kuin putsata varovasti. On se nätti!

Muista löydöistä lisää lähipäivinä. Mulla on ohjelmassa myös laittaa tällä viikolla ruokakasvien ja yrttien siemenet itämään. Niiden kanssa touhuilua siis luvassa.

Turvallisempaa elämää

En ole viitsinyt suuremmin täällä blogissa mainostaa, että mulla ei ole ollut ovessa kunnon lukkoa. Vakuutusyhtiöthän hyväksyvät vain jotkut lukot ja toi mun kympin riippulukko ei sellainen ollut. Se jäi välillä jumiin ja oli muutenkin hankala käyttää.



Uusi lukko mulla oli ostettuna jo viime heinäkuussa, mutta koska ovi on niin törkeän paksu, lukon mukana tulleet palikat eivät riittäneetkään ja lukko jäi asentamatta. Kävin lukkoliikkeestä hakemassa lisää paloja väliin. Varoittelivat, että ovat tosi kalliita. Noh, 36 euroa köyhdyin. Mielestäni eivät nyt mitään superkalliita olleet.

Lukon asentaminen olikin sitten melkoinen blonditesti. Ovi kun ei ole standardikokoinen, niin lukon kokoamisen ohjeissakin sai soveltaa. Hetken jouduin miettimään, miten saan lukon vääntöjutun(?) oikean mittaiseksi. Viiden sentin mittaisesta, sentin levyisestä ja pari milliä paksusta metallipalasta piti saada päästä pari senttiä pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Milläs pidät noin pienestä palasta kiinni, ett…

Jatkoa eiliselle

Heräsin yöllä ekan kerran joskus neljän aikaan, kun peltikatto piti melkoista meteliä. Nousin sitten kuuden aikaan ylös tekemään töitä, kun en saanut meteliltä enää nukutuksi. Puuskia tuli vielä aamupäivälläkin, mutta muuten tänään on ollut ihana keli ja kaunis auringonpaiste. Eikä sähkötkään menneet.

Saareke sai hyllyt toiseenkin päähän ja nyt pitäis vaan jaksaa keksiä niiden täyttöön joku looginen järjestys.


Tän puolen hyllyillä on syvyyttä 60 senttiä, joten takaosaan on vaikea yltää. Sinne voikin sitten laittaa ne kipot ja kupit, joita ei viitsi poiskaan heittää ja joita tarvitaan aniharvoin.


Takaseinässä on rako, mutta ei haittaa käytössä, kun ei se tavaroiden takaa mihinkään näy.


Olen tyytyväinen.

Vähän järjestystä ja aika suuri kaaos

Leipätyön kanssa pitää tällä hetkellä kiirettä, mutta kyllä aina pikkasen pitää päästä remppajuttujakin tekemään...

Saareke etenee myös keittiön puolella. Sivulevy vielä puuttuu, mutta hyllyt on paikallaan ja hyvä niin. Alemmalle hyllylle tulee varmaan ulosvedettävä roskiskärry, nyt mulla on roskiksena ämpäri ja miljoona pussia kierrätettäville jätteille. Väliseinän tälle puolelle tulee tiskikoneen vaatima tila ja saarekkeen toiseen päähän tulee kolme hyllyä, joihin on tarkoitus laittaa kaikki astiat, jotka tällä hetkellä majailevat skafferissa. Roskiskaappiin tulee ovi todennäköisestä paneelista, toisen pään hyllyjen eteen tulee ylhäältä ja alhaalta pingotettu verho.


Roskiskaapin ylähyllylle mahtuu juuri sopivasti pesuvati, joka on toistaiseksi mun likaisten astioiden säilytyspaikka siihen saakka, kun saan tiskikoneen. Eivätpähän pyöri altaassa tai pöydillä (paitsi sitten, kun niitä on niin paljon, että pesuvati on täynnä).




Jos edelliset kuvat kertovat järjestyksen lisääntymisestä, seur…

Valkoista. Tai sinistä. Tai mitä näitä värejä nyt on...

Ulkona on lunta. Ja sitä on ihan kunnolla. Tuonne, kun takapihalle lähtee rämpimään, määrä on varmaan aika lähellä puolta metriä. Tuolla lumen alla on myös esimerkiksi mun kaikki mitallistettu puutavara, jota ei ole ihan vähän. Eipä sellainen "pikkupino" kovin korkealle kinosten keskellä nouse. 



Lumen pinnalle muodostuu kauniita kuvioita, kun aurinko paistaa matalalta. Tuuli myös pyörittelee pieniä lumipallon tapaisia tuossa lumen pinnassa.


Saarekkeen rakentelua

Viikonloppu meni rötväillessä ja livemusiikkia kuunnellessa. Remppahommat eivät siis edistyneet. 

Jossain muussa välissä saareke on kuitenkin taas ottanut pienen nykäyksen kohti valmistumistaan. Mietin, miksi en ollut tehnyt sitä pitkään aikaan ja vastaushan selvisi, kun aloitin homman. Liimapuulevyt olivat mun romuhuoneessa, jossa nimensäkin mukaisesti on säilössä ihan kaikkea mahdollista. Levyjen päällä oli eristysvillaa ja löytyipä sieltä vielä pari nippua paneeliakin. Levyt ovat mitoiltaan niin isoja, että niitä on hankala liikutella, varsinkin huoneessa, jossa lattiaa ei ole näkyvissä juuri nimeksikään ja tavarapinot ovat korkeita. (Voin viihdyttää teitä ottamalla kuvan huoneesta viikonloppuna, kun ehdin ottaa kuvia valoisaan aikaan.) Sain kuitenkin toisen, tarvitsemani levyn kaivetuksi esiin.




Toinen syy, miksen ole jatkanut saareketta valkeni hyvinkin konkreettisesti aloitettuani sahaamaan levyjä sopiviksi kappaleiksi. Edelleen käsisahalla. 60 senttiä leveän levyn katkaisu ei ole …