30. joulukuuta 2015

Keittön taso

Mun koko joululoma on mennyt nukkuessa. Laskin, että keskimäärin on uni maittanut 14 tuntia vuorokaudessa. Puolen vuorokauden yöunet ja parit päikkärit. Sillä reseptillä ei saa kauheesti aikaan. Jos nyt alkais pian järjettömät unimäärät riittämään, kohta pitäs miettiä taas työhommia.

Uunin ja ikkunan välistä on puuttunut puolikkaan ikuisuuden verran taso, jota en ole saanut aikaiseksi tehdä. Tänään päätin, että asiaan on saatava muutos. Pari tuntia askartelin ja tuommoinen siitä nyt tuli. Takajalkoja pitää vähän sahata lyhyemmiksi, kun lattialauta olikin seinän vieressä vinosto koholla. Eipä tuonne kovin suuria asioita mahdu, mutta jotain kuitenkin.



Uusi taso on siis tuossa uunin ja vihreän laatikon välissä.

23. joulukuuta 2015

Pian

Pian on aika, että kaikki on tehty ja joulu alkaa. Koristelin kuusen ja nyt nuo paperiset ja olkiset koristeet istuvat kuuseen kuin nenä päähän.


Oikein kaunista, rentouttavaa, rauhallista ja ihanaa joulua tyypit! Palaillaan myöhemmin.


21. joulukuuta 2015

Kuusi!

Sain jo jokin aika sitten tarjouksen hakea kuusi naapurin metsästä. Siitä huolimatta pohdin, pitäisikö ostaa sellainen viljelty, tuuhea kuusi. Äkillinen mielenhäiriö poistui melkein yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Eihän tänne tupaan sovi mikään muu kuin perinteinen metsäkuusi. Sellaisen siis hain eilen.


Halkolaatikkona toiminut vanha hedelmälaatikko oli jo eteisessä odottamassa uloskantoa, kun sain päähäni testata, mahtuisiko kuusenjalka sen sisään. Mahtuihan se ja kivalta mielestäni näyttää. 

Viime vuonna valittelin, kun mulla oli vääränlaisia koristeita (kiilteleviä palloja), joten lahjoitin ne eräälle naiselle, joka oli niistä kovin ilahtunut. Sain jo alkuvuonna äidiltä vanhantyylisiä koristeita, jotka aionkin ripustaa kuuseen aattoaamuna tai ehkä jo aatonaattona.

Tämä on jännä tupa, koska täällä ei oikein tarvitse kuusen lisäksi mitään joulukoristeita, kun jo tulee melko jouluinen tunnelma. Ehkä se on vain tämä vanhan talon tuntu, jonka mä ainakin olen usein yhdistänyt jouluun.

19. joulukuuta 2015

Pikkukuusi ja muutama pipari

Meillä oli oppilaiden kanssa keskiviikkona pikkujoulut koululla ja halusin sinne jotain rekvisiittaa. Taloni kivijalan vieressä kasvoi kuusi, jonka sijainti oli melko toivoton. Pätkäisin siis sen, laitoin purkkiin ja roudasin koululle. Sen jälkeen se toki piti roudata takaisin kotiin ja tuossa se nyt on nököttänyt, työtason päällä.


Leipasin tänään pari pipariakin, vaikkei pitänyt. 


Järjestin myös tupaa, jotta kuusi mahtuu sisään. Ehkäpä sen käyn huomenna hakemassa.

13. joulukuuta 2015

Melkein paketissa

Huh. Viimeiset kokeet tarkistin alkuviikosta, todistusnumeroita paukuteltu muutama sata ja ensi viikolla toivottavasti löysäillään koulussa. 

Tuntuu, että syksy on jotenkin ollut tosi rankka. Liekö syy uuden työpaikan vai tämän ikuisen pimeyden. Viikonloppu ei tunnu riittävän työviikosta palautumiseen. Onneks viisi aamua ja sitten se on tän lukukauden osalta siinä.

Jottei olisi liian helppoa, urakoin tänä viikonloppuna kaikki joululahjat lähetyskuntoon puolikasta villasukkaa lukuun ottamatta. Sen kun saan loppuun, mun joulu on melkein paketissa. Itse kun en joulua juurikaan juhli, pääsen oman jouluni suhteen helpolla.

Tämän(kin) vuoden joululahjat on pääosin itsetehtyjä. On neulottu, ommeltu, kokattu ja leikitty kemistiä. En paljasta enempää :)


Ja pikapäivitys kuistin ämpärikuusesta. Se on edelleen ihan iskussa. Tiedoksi niille, jotka sitä tietoa kaipasivat.

9. joulukuuta 2015

Uusi, vanha sohva - taas

Sohvani saapui maanantaina ja tarkoitus on ollut kuvata se tänne jo pari päivää. Valo ei vaan suostunut tekemään yhteistyötä, koska ei ole häntä paljon täällä näkynyt. Vähän huonoja kuvia nytkin, mutta menköön.


Sohva näytti myynti-ilmoituksessa keltaiselta, mutta olen oikeastaan tyytyväinen, että se onkin tuollainen ootrattu. Selkänojan koriste on taas vähän eri mallia kuin toisessa sohvassa, mutta haitanneeko tuo. Ovat omanlaisiaan joka tapauksessa.

Jaloleinikkejä saa taas!


Nyt alkaa olla taas ammatin puolesta mukava aika, kun loppuvuoden koerumba on ohi ja tänään lätkin koneelle oppilaiden todistusnumerot. Nyt voikin aloittaa joulupanikoitumisen, sillä sitä ei ole juurikaan ehtinyt aiemmin tehdä. Onhan tässä vielä aikaa :D


5. joulukuuta 2015

Taas uutta

Olen hieman askarrellut.



Kävin kirpparilta hakemassa kuvioituja neulepaitoja. Silppusin ne sitten julmasti ja yhdistin uudelleen. Vinkin sain Lavian Annalta.



Peitto vaatii taakseen vielä jonkun vuorikankaan, mutta sen hankkimista joutuu hetken odottamaan, sillä eihän meidän omalta kylältä sopivia löydy.

Myin mun vanhan, itseverhoillun sohvan, koska se ei enää sopinut muuhun sisustukseen. Se oli siis liian uudennäköinen.



Ostin "uuden" vanhan puusohvan, mutta se ei ole vielä saapunut. Sen väri on keltainen, joten laitan sen ehkä tuon tumman puusohvan entiselle paikalle pöydän ääreen. Tumma sohva muotoutui parilla patjalla oikein kelvolliseksi löhösohvaksi.



Pamahti tuossa viime viikolla lisää ikävuosia ja sain ihanuuksia lahjaksi, vaikken mitään varsinaisia juhlia pitänytkään. 

Sepän takomat esineet löytänevät pian paikkansa. Siskoni on tehnyt liinan itse kangaspuilla.



Läkkipeltisen lyhdynkin sain. Kuulemma sellaisia on käytetty hameen alla lämmittämään, mutta koska olen tavattoman laiska hameenkäyttäjä, saa lyhty luoda valopisteitä takan reunalla.



Muitakin kivoja juttuja sain, mutta niistä joskus toiste!

21. marraskuuta 2015

Oho, sinistä!

Täällä on satanut tänään lunta. Ihan sillee kunnolla :D


Osuin kameran kanssa oikeaan aikaan ulos. Kuvien värejä ei siis ole muokattu. Melkoinen sininen hetki, etten sanoisi...


19. marraskuuta 2015

Se onkin vähän vanhempi

Etsin 50-60-luvun liinavaatekaappia. Löytyikin 40-lukuinen. Se on ehkä vähän kruusatumpi kuin ajattelin, mutta kun sen löysin, oli vain pakko saada se. Myyjä myi sen muuten ihan liian halvalla. Oli kuulemma kiire päästä eroon.


Valaisin löytyi myös halvalla käytettynä.

Kaapinhakureissulla poikkesin Ikeaan ja vaikka olenkin päässyt Ikea-sisustusvaiheesta yli, löytyy sieltä joskus jotain kivaakin yllättäen. Kaikki kolme kynttiläkippoa ovat sieltä. Peltivuoka löytyi osto- ja myyntiliikkeestä parilla eurolla.


14. marraskuuta 2015

Sorruin taas...

... ostamaan räsymaton. Mullahan niitä on kuitenkin aika paljon; pitäis niilläkin pärjätä. Pyörähdin kirpparilla ja siellähän tuo huuteli mun nimeä nurkassa. Pituutta reilu viisi metriä ja hintaa 15 euroa. Siinä ei metrille kovin paljon hinnaksi tule. Lisäksi värikkyys puhutteli tässä harmaassa marraskuussa.

Pistin maton poikki, kun täysimittaisena se olisi ollut liian pitkä. Lisäksi päät olivat huonossa kunnossa, joten palat pois niistäkin. 



Solmin maton päät uudelleen ja pidempi pätkä pääsi makkariin, sängyn viereen. (Bongaa kuvasta koiran nenä.)



Ja toinen palanen päätyi puusohvan päälle.



4. marraskuuta 2015

Sulat seinälle ja uusi vanha tuoli



Laitoin kanasten sulat kehyksiin. Ripustin kehyksen eteiseen ja laitoin roikkumaan myös muut eteisen seinäsisusteet, jotka olivat aiemmin kaapin päällä nojallaan.




Sulat sopivat hyvin siskonpoikani maalaaman kotkan viereen. Lisäksi seinälle pääsi talosta löytynyt vanha peili ja talon vanhan ulko-oven avain. Kellon olen joskus askarrellut. 



Ostin myös kaapin viereen vanhan tuolin, joka sopii tuohon paremmin kuin siinä aiemmin ollut jakkara.



Kyllä vain on ennen tehty kauniita huonekaluja...

Olisi taas pienen etsintäkuulutuksen paikka. Olen etsinyt 50-60-luvun liinavaatekaappia pikkuhuoneeseen. Tuntuvat olevan kiven alla. Joko ne sijaitsevat tosi kaukana, ovat ihan törkyhintaisia tai sitten niiden myyjä ei vastaa sähköposteihin. Muutamilla vanhan tavaran kirppiksillä ja liikkeissä olen käynyt, mutta vielä ei sopivaa ole tullut vastaan.

Mikäli joku nyt huomaa jossain Etelä-Pohjanmaan alueella (tai lähimaakunnissa lähellä E-P:tä) myynnissä kaapin tai haluaa omastaan eroon, olisin kiitollinen ilmoituksesta: riaarr ( at ) gmail.com.


Ulkonäöltään tuollainen puunvärinen ja kaksiovinen olisi passeli. Hinta parisataa tai alle. Alla esimerkki, mutta saa olla vähän pyöreämpääkin kulmaa. Sellainenkin passaisi, jossa on ovien alapuolella vetolaatikkoa tai pari.


Mitat niin, että korkeampi kuin leveämpi, leveys metri tai alle. Löytyi!





28. lokakuuta 2015

Valontuiketta ja hellan sielunelämää

En kaivanutkaan toiseen peltisankoon ojasta puuta vaan laitoin katkenneen männynoksan kivillä tuettuna sankoon. Juurelle mahtui hyvin vielä yksi kanerva. Tänään lisäsin vielä pienen valosarjan oksaan ja nätiltä näyttää. Pimeydenpoistotalkoot jatkuvat!


Sisällä olen taistellut kylppärin hellan kanssa. Viime talvenahan sitä ei voinut huonon hormin ja piipun takia lämmittää, joten opettelua on ollut tämä pari päivää. Savut on kerran pölähtäneet sisään ja liekki on sammunut useita kertoja.

Nyt vihdoin tuntuu siltä, että tullaan hellan kanssa juttuun. Sytyttäessä pelti vain vähän auki ja heti sytytyksen jälkeen tulipesän luukku kiinni ja tuhkapesän ilma-aukot auki. Hetken päästä peltiä voi aukaista lisää, mutta ei auki saakka, muuten tuli sammuu. Tässä vaiheessa tulipesän luukku on vähän raollaan.


Hellalla saa kylppäriin nopeasti asteita lisää, mutta lämmittämisen varsinainen syy on saada tuo hellan takana oleva muuri lämpimäksi.


18. lokakuuta 2015

Kuistille talviasu

Poistin kuistin (voiko sanoa kuisti, jos ei ole katettu?) kukkapurkeista pakkasen tärvelemät kukat ja vaihdoin tilalle syksy/talvikamppeet. Muratit olivat vielä vihreitä, joten vaihdoin niiden paikkaa. Nyt ne ovat molemmat korkealla ja "valuvat" kivasti alaspäin.



Kuusi löytyi omalta pihalta. Se kasvoi huonolla paikalla ja olisi ensi keväänä saanut lähtöpassit. Kaivoin sille juuripaakun mukaan, mutta tuskin se tuossa elämään lähtee. Jos nyt ei heti varistelisi neulasiaan.



Ainoat ostetut ovat kanervat, joten en tästä ilmeenmuutoksesta kovin paljon kukkaroa joutunut keventämään.

Toinen iso, vaaleanvihreä purkki odottaa vielä terassilla. Kuusen- ja männyntaimia on ojassa vielä lisää, joten taidan joku päivä kaivaa toiseenkin purkkiin sellaisen.



17. lokakuuta 2015

Unelmia

Ensimmäinen unelma on kukkakaupasta ostettu kasvi, unelma, joka sopii vanhaan taloon kuin nenä päähän. Olen koittanut etsiä muutamia talon henkeen sopivia kasveja ja kokoelma karttui nyt yhdellä. Aiemmin mulla on vain huonekuusi ja pelargoneja.

Ilta-aurinko paistaa kauniisti pönttiksen kylkeen.


Seuraavat unelmat liittyvätkin valoon. Nyt sitä nimittäin on tännekin pimeyteen saatu. 


Eteisessä on ihan oikea kattolamppu. Koska halusin johdot vanhoihin, posliinisiin jakorasioihin, ei kattovaloja ehditty laittaa vielä muihin huoneisiin. Vaikutti melkoiselta näpertelyltä, kun sähkäri tunki johtoja näihin:


Hyvin onnistui ja nätiltä näyttää (vaikka kangasjohto olisi toki kauniimpi, mutta aivan mahdottoman hintainen). Halusin johdot reilusti katonrajasta alas, sillä mitä et voi piilottaa, ei edes kannata yrittää.

Jakorasioita olen irrotellut seiniltä ja putsaamisessa on saanut käyttää apuna puukkoa ja hiomapaperia, sillä näiden päälle on maalattu. Muutamia rasioita ostin myös käytettynä (halvalla!), ja luulen näiden nyt riittävän talon tarpeiksi. Uustuotantoa olevat jakorasiat maksaa parikymppiä kipale, joten ihan kiva, ettei näihin mennyt omaisuuksia.

Valokytkimiin sen sijaan meni. Talolla olevat kytkimet ovat kaikki erilaisia. Kahta samanlaista ei ole ja halusin niiden kuitenkin olevan linjaltaan yhtenäisiä. Riittävästi en löytänyt kytkimiä käytettynä, joten uusia oli pakko ostaa. Näillä herkuilla onkin sitten hintaa liki viiskymppiä laaki. Mutta on ne nättejä!


Nämä tosin eivät ole linjassa. Sen verran häiritsee silmää, että täytyy pyytää sähkäriä vielä ensi kerralla fiksaamaan, jotta kestän elää näiden kanssa.

Toinen kytkimistä ohjaa ulkovaloja, jotka valaisevatkin koko pihamaan ehkä vähän turhankin tehokkaasti. Luulen, että vaihdan heikkotehoisemmat lamput, niin ongelma ratkeaa.

Kanat saivat myös oman valonsa sekä pari pistorasiaa. Olenkin jo ostanut pari lämpölamppua, jotka vielä odottelevat kiinnittämistä. Nyt ei ole kuitenkaan kiire, sillä öiksi on luvattu reilusti plusasteita.


Tytöt ovat alkaneet sulkasatoilla. Toivon, etteivät ihan nakupelleiksi rupea vaan suorittavat homman vähitellen. Ainoa, joka ei sulkasatoile on Siiri, joka kesällä mulle tullessaan oli pyrstötön sulkasadon johdosta. Olen kerännyt tyttöjen sulkia, sillä ne ovat mahdottoman kauniita. Täytyy miettiä, mitä näistä voisi tehdä.


16. lokakuuta 2015

Eteiseen peili

Mulla on ollut joskus teini-ikäisen minäni huoneessa peili, joka aikoinaan isän kanssa maalattiin melko räikeällä vihreällä. 




Tässä välissä peili oli jemmassa porukoiden komerossa, mutta nyt se on palautunut mulle. Vihreä väri sai kuitenkin väistyä. Vaatekaapin maalauksesta jäi yli sinistä maalia ja siitä tulikin peilin uusi väri.

Paneloin eteisestä tuon nurkan ja sinnehän peili sujahti.



Lähes kaikkien ovilistojen kanssa on ongelma, sillä paneeli tai huokolevy (riippuen huoneesta) nostaa uuden seinäpinnan korkeammalle kuin lista olisi, jos sen vain suoraan laittaisi vanhalle paikalleen. Siksi olen laittanut vanhojen listojen alle lisukkeita, joilla lopputulos on ihan ok. 

Vasemmalla oleva kylppärin ovi odottaa edelleen kuorimista. Uskon, että levyn alla on peiliovi.

13. lokakuuta 2015

Klapeja ja niiden surma

Tänään tipahti pihalle viisi kuutiota koivuklapia talvea varten. Viime talvesta jäi kuution verran käyttämättä, mutta melko laiskasti mä takkaa lämmittelinkin. Nyt tulisijoja on enemmän ja varmaan tulee lämmiteltyäkin.



Huomenna sitten heittelemään niitä ovesta sisälle. Oven takainen tila oli täynnä lytistämättömiä pahvilaatikoita ja muuta sekalaista sälää. Raivasin eilen laatikot järjestykseen ja lytistin ne odottamaan sitä, että jaksan kantaa ne pahvinkeräykseen. "Huoneessa" on maalattia, joten päällystin lattian kuormalavoilla ja laitoin suurimmat pahvit niiden päälle, joten klapit eivät ole ihan maassa kiinni.

Ostin avotakkaan kipinäverkon. Viime talvena laudanpätkiä polttaessani sai olla vieressä koko ajan poimimassa kekäleitä lattialta, kun ne präiskivät pitkin poikin. Nyt ei tarvitse. Täällä osa klapeistakin kokee loppunsa.



Kanalan lämpötilat pysyvät eristyksen ansioista noin kymmenen astetta ulkoilmaa suurempina. Viime viikolla iski kuitenkin paniikki, kun öisin oli yli kymmenen astetta pakkasta. Kanojen vesi ei jäätynyt missään vaiheessa ja maatiaiset kestävät kylmää melko hyvin, mutta en halua, että ne joutuvat elämään vain "kestämällä". Kanalassa ei ole vielä sähköjä, joten jouduin vetämään roikalla sähköt sinne. Hätäapuna oli yksi öljytäytteinen sähköpatteri, jonka kotelointiluokka (?) on ip44. Se ei riitä kanalaan, sillä siellä kuitenkin pöllyää. Siksi lähes maanisesti pyyhin pölyjä patterin päältä ja toivoin, ettei se syty. Viime viikosta selvittiin ja nyt on onneksi niin lämmintä, ettei lisälämpöä tarvitse.

Olen tehnyt viimein remppaa sisälläkin. Lukujärjestyksessä on ollut paneelia ja listoja. Loppuviikosta tulee sähkäri laittamaan valoja ja kanalaankin sähköt. Seuraavassa postauksessa siis remppa- ja ehkä vähän sisustusjuttuakin!

27. syyskuuta 2015

Lämpöä koko köörille

Kummallista kyllä, aiemmin tehty suunnitelma ja aikataulu pitivät. Mä en yleensä ole niin hyvä näissä asioissa :) Tälle viikonlopulle suunnittelin kanalan katon eristyksen ja valmiiksihan se tuli!

Löysin myös uusia, kauan uinuneita lihaksia, kun tikkaita kipusin milloin itsekseni, milloin kulkuväyliksi tarkoitettujen lankkujen tai ekovilla-säkkien kanssa. Irrotin siis kanalan katosta muutaman laudan ja tein pienen luukun, jotta pääsen välikaton puolelle. Välikaton ja katon välissä on niin vähän tilaa, etten mahtunut seisomaan suorana villaa myllyttäessäni, joten selkä todennäköisesti huutelee asiasta huomenna.

Villaa on noin 30 senttiä, eli tuplasti sen verran, mitä mulla täällä talossa on kattoeristettä (toistaiseksi). Vein yöksi lämpömittarin kanalaan, täytyy tarkastella huomenna, mitä se näyttää. Kanojen ruumiinlämpöhän on liki 42 astetta, joten hyvineristetyn tilan ne lämmittävät luultavasti pari astetta ulkoilmaa lämpimämmäksi.


Tytöt ovat olleet täysin pöyristyneitä siitä, että luukku on ollut kiinni eivätkä ne ole päässeet sisälle munimaan. Ne pitivät tänäänkin hirveää meteliä, kun tein hommia kanalan puolella. Kun sain viimein hommat valmiiksi ja avasin luukun ulkotarhan puolelle, sieltä pölähti sisään kolme kanaa, jotka heti alkoivat munimispuuhiin. Jännä sinänsä, että jo jonkin aikaa munia on löytynyt milloin mistäkin. Nytkin yksi kanoista töräytti omansa melkein keskelle lattiaa...

Talossa olen myös lämmitellyt käyttökuntoon laitettuja tulisijoja ensimmäistä kertaa. Hyvin toimivat ja veto on uuden, korkeamman piipun ansioista niin kova, että klapit meinaavat lähteä pönttöuunissa lentoon.


20. syyskuuta 2015

Surkea sadonkorjuu, liimapaperia ja vihreä laatikko

Tyhjensin tänään kasvihuoneesta kaiken syötävän. Kyllä nyt on pöydässä maakunnan kalleimmat tomaatit ja paprikat. Ensi vuonna parempi onni toivottavasti.



Kauniiltahan tuo toki näyttää. Pitää vähän näyttää tomaateille omppua, niin kypsyvät viimeisetkin. Paprikoita on tullut pitkin kesää ja on maistuneet myös. Kasvihuonekurkkuja tuli omiin tarpeisiin riittävästi, ei tarvinnut kurkkuja kaupasta kesällä ostaa. Kesäkurpitsoja kypsyi myös kesällä.

Tilkitsin tänään ikkunoita. Lähinnä ohjelmassa olivat viime talvena käyttämättöminä olleiden huoneiden ikkunat, joita ei siis ollut aiemmin tilkitty. Muita ikkunoita ei ole juuri viime syksyn jälkeen auottu. Jäi siis ikkunat pesemättä, vaikka viime talvena auringon paistaessa likaisiin ikkunoihin vannoin, etten enää toista talvea niitä likaisina katsele. Hups.

Ehdottomasti paras väline sukkahousujen tunkemiseen (ikkunanrakoon) on Sorsakosken vanha voiveitsi! Liimapaperia päälle vielä vedon estämiseksi.



Pelargonit viihtyivät kesän kasvihuoneessa ja kukkivat hienosti. Joku kun vielä kertoo mulle, miksi tämän yhden yksilön lehdet ovat muuttuneet tummanpunaisiksi...

Ostin jälleen Torista. Löytyi suuri, kuulemma Venäjän rautateiden laatikko. Itsehän en ota teksteistä selvää, mutta uskotaan näin :) Laatikko siirtyy tuosta vielä kymmenen senttiä oikealle, kunhan saan yhden kaapin tehdyksi tuohon muovilaatikoiden paikalle. Kaappi on leveydeltään sellainen, että se mahtuu tuohon uunin ja ikkunan väliin.



Halkolaatikoksi tuli tämä siis. Laatikon alla näkyy maalaamatonta lattiaa, mutta maalaan koko lattian aikanaan sitten samalla värillä.

Sinälläänhän mulla ei ole mitään tuonväristä vihreää muualla, mutta oli muuten niin mahtava laatikko, että pakko oli hankkia.



Kun sain hellan edestä kaksi muuta, pienempää halkolaatikkoa pois, tilaa tuli mukavasti. Nyt näkyy viime talvena saamani leipälapiokin nurkassa. Vielä pitäisi keksiä, miten toteutan tuon takkakompleksin ja lattian välisen listoituksen. Aika näyttää.

19. syyskuuta 2015

Keltaisia ovia


Tänään aamulla kanalan ovi ja sen ympäristö näytti tältä:



Aika surullisen näköinen kapistus. Ovi oli aika pahasti vinksallaan ja vasemmalta alhaalta se lenksotti niin paljon, että pieni eläin (suurempi kuin hiiri) mahtuisi raosta kulkemaan silloinkin, kun haka on kiinni. Ovessa ei myöskään ollut mitään eristystä ja koska tarkoitus on pitää kanat mukana menossa myös talven yli, eristeitä tarvitaan.

Tein siis uuden oven. Oven sisälle tulee 50mm finnfoamia, jota multa jäi kanalan ja kasvihuoneen jäljiltä käyttämättä. Vielä en eristeitä saanut paikalleen, mutta ei ole kovin monen hetken homma. Oven kehikko on siis kakskakkosta, jonka päälle on naulattu ulkoverhouspaneelia. Vatupassin kanssa ei ovea kannata mitata, sillä tulin taas siihen tulokseen, että jos kaikki ympärillä on vähän vinossa, vatupassilla tehty pistää pahasti silmään.

Maalasin oven samalla keltaisella kuin talon ovenkin. Tästä aiheutui kuitenkin paha, ketjureaktiomainen ongelma. Kun yksi ovi on maalattu, kaikki ympärillä näyttää valjulta. Maalasin sitten myös listat ja ylärivin valeluukut sekä toisen oven.



Kanalan ovessa on nyt perussaranat, mutta taotut on hakusessa, kun sopivat tulee vastaan.


Yllättävän paljon ryhdisti ilmettä tuollainen melko pienitöinen maalaus. Listat kasvavat sammalta, joten uusin ne ensi kesänä. Siksi listojen maalausjälkeä ei kannattane toistaiseksi kovin tarkkaan syynätä. Kauempaa näyttää kuitenkin oikein kivalta. 

Ongelma tosin jäi vielä osaksi. Toisen puolen ovet näyttävät nyt valjuilta näiden vieressä. Ovet täytyy kuitenkin tehdä uusiksi, sillä ne hajoavat käsiin eivätkä aukeakaan helposti. Keltainen maali loppui, joten en viitsi vanhoja ovia varten ostaa maalia, kun ensi kesänä täytyy tehdä kuitenkin uudet.



Enköhän mä ihan tyytyväisenä katsele näitä ovia ja pärjää tämän näkymän kanssa talven yli :)

Pihalla tapahtuu

Pihalla on tapahtunut ja tapahtuu, talossa ei sinisen lattian laittamisen jälkeen. Siksi näytettävää onkin vähän ja vain ulkoa. Suurin j...