Siirry pääsisältöön

Unelmia

Ensimmäinen unelma on kukkakaupasta ostettu kasvi, unelma, joka sopii vanhaan taloon kuin nenä päähän. Olen koittanut etsiä muutamia talon henkeen sopivia kasveja ja kokoelma karttui nyt yhdellä. Aiemmin mulla on vain huonekuusi ja pelargoneja.

Ilta-aurinko paistaa kauniisti pönttiksen kylkeen.


Seuraavat unelmat liittyvätkin valoon. Nyt sitä nimittäin on tännekin pimeyteen saatu. 


Eteisessä on ihan oikea kattolamppu. Koska halusin johdot vanhoihin, posliinisiin jakorasioihin, ei kattovaloja ehditty laittaa vielä muihin huoneisiin. Vaikutti melkoiselta näpertelyltä, kun sähkäri tunki johtoja näihin:


Hyvin onnistui ja nätiltä näyttää (vaikka kangasjohto olisi toki kauniimpi, mutta aivan mahdottoman hintainen). Halusin johdot reilusti katonrajasta alas, sillä mitä et voi piilottaa, ei edes kannata yrittää.

Jakorasioita olen irrotellut seiniltä ja putsaamisessa on saanut käyttää apuna puukkoa ja hiomapaperia, sillä näiden päälle on maalattu. Muutamia rasioita ostin myös käytettynä (halvalla!), ja luulen näiden nyt riittävän talon tarpeiksi. Uustuotantoa olevat jakorasiat maksaa parikymppiä kipale, joten ihan kiva, ettei näihin mennyt omaisuuksia.

Valokytkimiin sen sijaan meni. Talolla olevat kytkimet ovat kaikki erilaisia. Kahta samanlaista ei ole ja halusin niiden kuitenkin olevan linjaltaan yhtenäisiä. Riittävästi en löytänyt kytkimiä käytettynä, joten uusia oli pakko ostaa. Näillä herkuilla onkin sitten hintaa liki viiskymppiä laaki. Mutta on ne nättejä!


Nämä tosin eivät ole linjassa. Sen verran häiritsee silmää, että täytyy pyytää sähkäriä vielä ensi kerralla fiksaamaan, jotta kestän elää näiden kanssa.

Toinen kytkimistä ohjaa ulkovaloja, jotka valaisevatkin koko pihamaan ehkä vähän turhankin tehokkaasti. Luulen, että vaihdan heikkotehoisemmat lamput, niin ongelma ratkeaa.

Kanat saivat myös oman valonsa sekä pari pistorasiaa. Olenkin jo ostanut pari lämpölamppua, jotka vielä odottelevat kiinnittämistä. Nyt ei ole kuitenkaan kiire, sillä öiksi on luvattu reilusti plusasteita.


Tytöt ovat alkaneet sulkasatoilla. Toivon, etteivät ihan nakupelleiksi rupea vaan suorittavat homman vähitellen. Ainoa, joka ei sulkasatoile on Siiri, joka kesällä mulle tullessaan oli pyrstötön sulkasadon johdosta. Olen kerännyt tyttöjen sulkia, sillä ne ovat mahdottoman kauniita. Täytyy miettiä, mitä näistä voisi tehdä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Työhuone

Pian en asu täällä enää yksin, vaan mun kanssa asumaan muuttaa miesihiminen. Miesihminen tarvitsee työhuoneen ja vanhasta makkarista ollaan nyt rakennettu sellaista.


Lattiaa on nostettu, jotta saatiin sinne eristettä. Uunin ympäriltä lattiaa ei voinut nostaa, joten tehtiin sitten tuollainen eritasoratkaisu. Tavaraa täältä huoneesta vielä puuttuu, mutta hieno siitä tuli, sen voi jo sanoa.


Työpöydän päälle löytyi tuollainen lasinen "hehkulamppu", johon pääsi asustelemaan ilmakasvi eli tillandsia. 


Siniseksi aikoinaan maalaamani Ikean mäntyinen vaatekaappi sai jälleen uuden ilmeen raikkaanvihreästä väristä.


Hei pitkästä aikaa

En ole jaksanut kauheasti tänne kirjoitella. Ei mistään erityisestä syystä, ei vain ole huvittanut. Eilen illalla ajattelin tehdä päivityksen, mutta siinäpä kävi sitten hassusti. Tietokone lakkasi toimimasta ja koitin palauttaa sitä edelliseen toimivaan kokoonpanoon. Sen seurauksena se jäi käynnistyksessä loputtomaan kierteeseen eikä käynnistynyt loppuun asti. Tein uudelleen palautuksen, jonka seurauksena kone nollasi itsensä eli palautti tehdasasetukset. Kaikki kahden viime vuoden aikana ottamani kuvat ja tekemäni tiedostot, puf, kadotettu ikuisiksi ajoiksi. Meni siis hieman säätämiseksi tämä homma.

On mulla osa tiedostoista onneksi jemmapaikoissa muualla, mutta osa tosiaan katosi. Aloitetaan puhtaalta pöydältä siis. Nyt mulla on uudenveroinen tietokone, joka toimii nopeasti. Eikä tarvinnut ostaa uutta, mitä aluksi ehdin jo pelätä.

Nyt asiaan. Koska on koko ajan pimeää, kuvat ovat sellaisia myös. Joitakin olen ehtinyt ottaa valoisaan aikaan, mutta ehkä näistä nyt idean näkee.

Uusi tapet…

Sisäihanuuksia syyskuussa

Totesin, että tuvan nurkka on liian pimeä. Tummakantinen (ja vähän hutju) pöytä synkensi tunnelmaa. Mä kaipaan nyt kaiken valon, etten ihan taas syysmasennu täällä.

Pöytä vaihtoon siis.


Pöytä on jatkettavaa mallia ja se pidentyy tuosta vielä 40 senttiä, jos tarve vaatii. Se oli tummanruskea eikä mitenkään kovin kummoisessa kunnossa. 80-luvun kaveri, joten ei tarvinnut pelätä turmelevansa antiikkia. Maalasin pöydän kalkkimaalilla ja hiersin vahan pintaan. Nyt on kiva. "Uudet" tuolitkin pääsivät pöydän ääreen.



Nurkkaan löytyi lisäksi amppelisaniainen. Halusin riiputtaa sen puunväriseen hyllynkannattimeen. Se vaati pientä kannattimen purkua ja paloittelua, mutta nyt näyttää hyvältä.



Saniainen onneksi viihtyy hämärässä. Sellainen tuo nurkka nimittäin on.