Isoi asioi

Paljastettakoon niille, jotka eivät tiedä leipätyötäni, että olen ope. Kaksi vuotta olen hitsautunut tuohon kouluun ja opehuoneen porukkaan. Toki oppilaatkin ovat tulleet tutuiksi. Huomenna menen koululle todennäköisesti viimeistä kertaa. Syksyllä aloitan hommat toisella puolella maakuntaa. Paikanvaihto oli ihan mun oma ideani eikä siitä sen enempää, mutta tämä lähteminen tuntuukin vaikeammalta kuin oletin.

Tällä viikolla on pidetty viimeisiä tunteja eri luokille ja oppilaat ovat kirjoitelleet taululle kivoja viestejä, on tullut piirustuksia ja vähän suklaatakin. Vähän on aina meinanneet allergiaoireet iskeä, kun näitä juttuja on tullut vastaan. Tänään näin osan mun kollegoista vikaa kertaa (ainakin työn merkeissä), osan moikkaan vielä huomenna. Heitä mulla tulee eniten ikävä. Miten sitä onkaan löytänyt tuollaisen porukan. 

Naama rohtui tänään taas suolavedestä, kun lähimmät työkaverit olivat hommanneet mulle läksiäislahjaksi omenapuun. Voiko olla mitään ihanampaa! Vetistelin koko kotimatkan, kun omppupuun oksa mätki naamaan, kun sitä tuolla minikokoisella autollani vein kotiin. Nytkin ehkä hieman silmät taas vuotaa. 

Tämä viikko on siis ollut hieman rankka. Ei varsinaisesti pahalla tavalla, mutta kuluttavalla tavalla kuitenkin.

Huh. Se tästä avautumisesta :)

Aamulla aurinko paistoi ihanasti pellon takaa. Oon aika onnekas, että voin aamulla katsoa tuonnäköistä maisemaa.

Kasvihuoneen pohjalta kaivamaani maata olen kuljettanut puorin taakse, johon tulee kanojen ulkoaitaus. Viemärin mylläämisen jälkeen takapiha on ollut aika ankeannäköistä, mutta josko sinne saisi jotain kasvamaan. Häkki ulottuu tuosta rakennuksen lähimmästä nurkasta tuonne isolle koivulle asti, hieman vaaleasta ovesta kauemmas siis. Toiseen suuntaan häkki ulottuu tuohon viemäripömpelin reunaan asti. Katto aitaukseen tulee myös verkosta, jotta kanat voivat olla pihalla silloinkin, kun en ole niitä itse valvomassa. Ennen rakennustoimenpiteitä pitäisi nykäistä tuo vanha huussi tuosta pois...