Tänään aamulla kuului ovelta koputus ja mulle tarjottiin risuja. Otin ne toki hirmuisen tyytyväisenä vastaan. Kuulemma risujen kippaaminen mun pihalle helpotti myös toista osapuolta, ei tarvinnut ajaa risujen kanssa niin pitkälle. Kiitos kuitenkin erittäin paljon!
Aita on nyt tuolta yhdeltä tontinsivulta niin valmis kuin sen tarviikin olla. Aitaa on siis tuonne navetalle asti. Kun navetta joskus puretaan, aita jatkuu tontinkulmaan saakka.
Koiran kokoon suhteutettuna aita on myös ihan riittävän korkea. Jotain tapahtui (tuulen mukana leijaili lehti) aidan toisella puolella ja koira nousi useaan otteeseen takajaloilleen aitaa vasten. Ei varmastikaan näkynyt nenä yli toiselta puolelta, jos joku olisi ollut katsomassa.
Risuja on vielä useampi pino jäljellä, joten seuraavia kuivia ja lämpimiä päiviä jäävät odottamaan. Seuraava projekti on tontin vastakkainen sivu eli kuvanottopaikalta hieman noiden sinisten tötteröiden yli. Jos risut riittävät, teen koko pätkän, jos eivät, riittää myös tuohon tolpalle asti.
Ylläolevassa kuvassa on myös mun tontin vikat lumet. Kovasti olen eteläisten blogeja seurannut ja paljon tuntuu puskevan kukkaa sieltä ja täältä. Täällä vähän pohjoisempana ei kasva vielä juuri mitään. Puskien silmut on turvonneet, siinä ainoa kasvikunnan keväänmerkki tähän mennessä.
Pihalla hääräillessäni perkasin hieman talon eteläpäätyä, josta edellisessä postauksessa on kuva. Nyt se näyttää paljon siistimmältä. Mietin, otanko pois ollenkaan tuota puunraatoa vai jätänkö paikalleen vaikkapa kukka-amppelia varten. Taaempana on vielä ryteikköä jäljellä karsittavaksi, mutta karsin ne vasta sitten, kun saan seassa olevat risut tieltä pois.