Ei enää pelkkää purkua

Kiskoin edellisessä merkinnässä olleen hirren irti ja pistin sahatavaraa väliin. Pari kiilaa tuli laitettua ja homma tulee lopullisesti valmiiksi, kun puran myös seinän toisella puolella olevan lattian. Tällöin voi vielä vahvistaa rakennetta, vaikka tukevaltahan se nyt jo tuntuu. Rumahan tuo taas on, mutta jää piiloon lattian alle.

Vihdoin pääsin myös tekemään torppaan jotain uutta. Lattiavasat on tasattu lecaharkkojen päälle, jotta eivät ottaisi kiinni maahan ja lahoaisi aivan heti. Käytin tuvan reunoissa vanhoja niskoja niiltä osin, joissa ne saavat olla kokonaan tuen päällä. Näin sain hyötykäytettyä päistään lahot parrut pätkäisemällä huonot pois päistä. Lattiasieniversio ei taloon enää sisälle pääse ja muutenkin tarkistin nuo uudelleenkäytettävät tarkkaan. 

Valkoinen tuolla seinännurkassa ei ole hometta vaan muurahaismyrkkyä. Eipä ole niitäkään enää torpalla näkynyt. 

Jospa seuraavaan merkintään saisi jo jotain katsottavaakin :)

Loppuun vielä vähän inhorealismia. Vesikelloja on ilmestynyt melkein jokaisen sormen kylkeen tuohon viimeisen nivelen kohdalle. Samoin kämmenistä olen saanut nahkaa repiä urakalla irti, kun niissäkin vesikelloja on ollut. En tiedä, miten tämä on edes mahdollista... Ehkä mulla on vain jotenkin erikoiset työskentelyotteet tms.