Siirry pääsisältöön

Piippu

Tänä viikonloppuna olen tehnyt lähinnä asioita, jotka eivät näy millään lailla, joten joudutte tyytymään yhteen kuvaan.

Tuvan lattia notkui aavistuksen silloin, kun siinä käveli. Askartelin vasoihin tukipuut suurinpiirtein keskelle ja nyt ei enää astiat helise, kun täällä kävelee. Tukipuut täytyy vaihtaa ensi kesänä vielä kestopuuhun, nuo nykyiset ajakoon asiansa siihen saakka. Vasoissa oleva jänneväli oli kuitenkin melkein kuusi metriä, joten välituki puolivälissä on ihan näppärä.

Tämän lisäksi rakensin jääkaapille korokkeen, eli siis hyllyn, jolla sain sen lattianrajasta seisomakorkeudelle. Alle mahtuu yksi hyllykkö. Korokkeesta tuli hirmuruma, joten en laita siitä kuvaa. Se jää kuitenkin tulevan skafferin sisään, joten se ei sieltä mihinkään näy. 

Sain vihdoin eristetyksi eteisen ja paperoin sen taas paneelikorkeudelle saakka. Innoissani vedin toisen jatkoroikkani eteisen puolelle ja kytkin siihen patterin. Kun laitoin patterin päälle, iski roikka kipinää ja syttyi palamaan. Haju oli aika hirveä. Tarkistin roikan etukäteen, kun se oli käytetty enkä ollut itse sitä ennen käyttänyt. Siinä ei näkynyt mitään vikaa. Onneksi tässä ei nyt käynyt tämän pahemmin. Selvisin tuuletuksella ja odotuksella, että saan eteisen puolelle pistorasioita. En viitsi uutta jatkoroikkaa tätä aikaa varten ostaa.

Istuttelin myös ulos tulppaaneja. Yhteensä mulla on sipuleja noin 150 ja puolet on nyt istutettu. Odottelen, että lämpötila olisi pari päivää plussalla, niin saisin vähän tasoitettua maata lapiolla ja iskettyä sipulit maahan.

Viimeisimpänä paikkarappasin tuvan piipun yläkerran osalta. Rapsuttelin kaikki irtoavat vanhat rappaukset pois ja laitoin uutta tilalle. Ensin meinasi mennä hermo, kun yritin liian kuivalla kuralla hoitaa hommaa ja se rapisi vain maahan. Lisäsin vettä ja homma alkoi heti toimia paremmin. Siltikin tuntuu, että kolmasosa laastista on nyt tuolla lattialla piipun vieressä.



Laitoin tuonne ylös vielä vähän palovillaa piipun ja katon tukipalkin väliin. Vaikka eipä tuolla yläkerrassa kovin paljoa palokuormaa ole.

Olen elänyt viimeiset kolme ja puoli viikkoa eineksillä, koska liesi ei ole vielä kytketty seinään. Viime viikonloppuna kävin veljeni perheen luona kylässä ja kyllä vain siellä saamani itsevalmistettu kasvispöperö maistui hyvältä einesten jälkeen. Nyt kuitenkin tajusin, että onhan mulla tuo puuhella. Tähän mennessä olen polttanut sillä yhden pesäänmahtuvan laudankappaleen päivässä ja sillä on saanut kaksi kattilallista kuumaa vettä pesuvedeksi. Nyt kun piippu on parin päivän päästä kuiva, voin laittaa ruokaa hellan kanssa. Ekana teen kyllä kasvissosekeittoa. Sitä mun on tehnyt jo pitkään mieli.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Työhuone

Pian en asu täällä enää yksin, vaan mun kanssa asumaan muuttaa miesihiminen. Miesihminen tarvitsee työhuoneen ja vanhasta makkarista ollaan nyt rakennettu sellaista.


Lattiaa on nostettu, jotta saatiin sinne eristettä. Uunin ympäriltä lattiaa ei voinut nostaa, joten tehtiin sitten tuollainen eritasoratkaisu. Tavaraa täältä huoneesta vielä puuttuu, mutta hieno siitä tuli, sen voi jo sanoa.


Työpöydän päälle löytyi tuollainen lasinen "hehkulamppu", johon pääsi asustelemaan ilmakasvi eli tillandsia. 


Siniseksi aikoinaan maalaamani Ikean mäntyinen vaatekaappi sai jälleen uuden ilmeen raikkaanvihreästä väristä.


Hei pitkästä aikaa

En ole jaksanut kauheasti tänne kirjoitella. Ei mistään erityisestä syystä, ei vain ole huvittanut. Eilen illalla ajattelin tehdä päivityksen, mutta siinäpä kävi sitten hassusti. Tietokone lakkasi toimimasta ja koitin palauttaa sitä edelliseen toimivaan kokoonpanoon. Sen seurauksena se jäi käynnistyksessä loputtomaan kierteeseen eikä käynnistynyt loppuun asti. Tein uudelleen palautuksen, jonka seurauksena kone nollasi itsensä eli palautti tehdasasetukset. Kaikki kahden viime vuoden aikana ottamani kuvat ja tekemäni tiedostot, puf, kadotettu ikuisiksi ajoiksi. Meni siis hieman säätämiseksi tämä homma.

On mulla osa tiedostoista onneksi jemmapaikoissa muualla, mutta osa tosiaan katosi. Aloitetaan puhtaalta pöydältä siis. Nyt mulla on uudenveroinen tietokone, joka toimii nopeasti. Eikä tarvinnut ostaa uutta, mitä aluksi ehdin jo pelätä.

Nyt asiaan. Koska on koko ajan pimeää, kuvat ovat sellaisia myös. Joitakin olen ehtinyt ottaa valoisaan aikaan, mutta ehkä näistä nyt idean näkee.

Uusi tapet…

Sisäihanuuksia syyskuussa

Totesin, että tuvan nurkka on liian pimeä. Tummakantinen (ja vähän hutju) pöytä synkensi tunnelmaa. Mä kaipaan nyt kaiken valon, etten ihan taas syysmasennu täällä.

Pöytä vaihtoon siis.


Pöytä on jatkettavaa mallia ja se pidentyy tuosta vielä 40 senttiä, jos tarve vaatii. Se oli tummanruskea eikä mitenkään kovin kummoisessa kunnossa. 80-luvun kaveri, joten ei tarvinnut pelätä turmelevansa antiikkia. Maalasin pöydän kalkkimaalilla ja hiersin vahan pintaan. Nyt on kiva. "Uudet" tuolitkin pääsivät pöydän ääreen.



Nurkkaan löytyi lisäksi amppelisaniainen. Halusin riiputtaa sen puunväriseen hyllynkannattimeen. Se vaati pientä kannattimen purkua ja paloittelua, mutta nyt näyttää hyvältä.



Saniainen onneksi viihtyy hämärässä. Sellainen tuo nurkka nimittäin on.