Siirry pääsisältöön

Kanat!

Kävin viime yönä hakemassa viisi kanaa. Kaksi niistä on aikuisia, eli periaatteessa voisi piakkoin odottaa muniakin. Kolme on nuorikoita, joista tosin yksi on niin suuri, että aloittaa munimisen varmaan pian.

Kolmen tunnin matka suuntaansa ei ollut kovin vaikea, kanat kun pahvilaatikossaan olivat niin hiljaa, että niiden olemassaolon olisi voinut helposti unohtaa.

Kotona tytöt olivat kovin pelokkaita eivätkä suostuneet tulemaan laatikosta ulos. Jätin heidät suosiolla rauhaan. Aamulla aikuiset olivat hereillä kuopsuttelemassa kanalan lattialla ja nuorikot rivissä orrella.

Ruokakin maistui hyvin.



Kanat ovat kaikki tuollaisia maitokahvin värisiä. Kauniita. Kaikkein vaalein kana on allaolevassa kuvassa penkin alla piilossa. Sillä ei ole vielä nimeä. Kauimpana on aikuinen kana nimeltään Kerttu. Vasemmassa reunassa seisoskelee myöskin täysikasvuinen Siiri. Etualalla on vaaleanharmailla pyrstöhöyhenillä varustettu nuorikko, joka on niistä kaikkein suurin - nimetön toistaiseksi. Etualalla oikealla on Rusina. Hän on kaikkein tummin väritykseltään.



Kaikki uusi on jännää ja pelottavaa. Avasin ulkotarhaan luukun ja Siiri kotkotti luukulla useamman tunnin ennen kuin oli nyt näköjään mennyt ulos. Kerttu liittyi seuraan. Nuorikot hengaavat vielä sisällä.

Tässä pari kuvaa tyttöjen viidakkotontista.




Ovi tuosta vielä puuttuu. Nyt täytyy ruuvailla ja pujotella verkon välistä, että pääsee sisälle.

Kommentit

  1. Kanat ovat olleet ensimmäiset työnantajani, tai silloinkin Ilmajoen kunta, jonka maatalouslomittaja olin. Kelpaa tyttösten tonkia - on taas uskomattoman nätti tupa ja terassi tipuilla. Lämpenevää juhannusta t. Elisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mukavaa keskikesän juhlaa siihen suuntaan!

      Poista
  2. Kuulostaa ihan kuin olisit käynyt kanavarkaissa, yöllä... :D
    Onko kukko myös tulossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, niin taitaa kuulostaa :D Ei vaan, kanat on pimeellä rauhallisempia, joten yöllä liikuttiin siksi, että matka olisi helpompi. Koitan pärjätä ilman kukkoa, sillä kasvissyöjäihmisenä tuntuisi mahdottomalta tappaa sitten kukkotipuja, jos kaikkia munia ei löydäkään ajoissa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Työhuone

Pian en asu täällä enää yksin, vaan mun kanssa asumaan muuttaa miesihiminen. Miesihminen tarvitsee työhuoneen ja vanhasta makkarista ollaan nyt rakennettu sellaista.


Lattiaa on nostettu, jotta saatiin sinne eristettä. Uunin ympäriltä lattiaa ei voinut nostaa, joten tehtiin sitten tuollainen eritasoratkaisu. Tavaraa täältä huoneesta vielä puuttuu, mutta hieno siitä tuli, sen voi jo sanoa.


Työpöydän päälle löytyi tuollainen lasinen "hehkulamppu", johon pääsi asustelemaan ilmakasvi eli tillandsia. 


Siniseksi aikoinaan maalaamani Ikean mäntyinen vaatekaappi sai jälleen uuden ilmeen raikkaanvihreästä väristä.


Hei pitkästä aikaa

En ole jaksanut kauheasti tänne kirjoitella. Ei mistään erityisestä syystä, ei vain ole huvittanut. Eilen illalla ajattelin tehdä päivityksen, mutta siinäpä kävi sitten hassusti. Tietokone lakkasi toimimasta ja koitin palauttaa sitä edelliseen toimivaan kokoonpanoon. Sen seurauksena se jäi käynnistyksessä loputtomaan kierteeseen eikä käynnistynyt loppuun asti. Tein uudelleen palautuksen, jonka seurauksena kone nollasi itsensä eli palautti tehdasasetukset. Kaikki kahden viime vuoden aikana ottamani kuvat ja tekemäni tiedostot, puf, kadotettu ikuisiksi ajoiksi. Meni siis hieman säätämiseksi tämä homma.

On mulla osa tiedostoista onneksi jemmapaikoissa muualla, mutta osa tosiaan katosi. Aloitetaan puhtaalta pöydältä siis. Nyt mulla on uudenveroinen tietokone, joka toimii nopeasti. Eikä tarvinnut ostaa uutta, mitä aluksi ehdin jo pelätä.

Nyt asiaan. Koska on koko ajan pimeää, kuvat ovat sellaisia myös. Joitakin olen ehtinyt ottaa valoisaan aikaan, mutta ehkä näistä nyt idean näkee.

Uusi tapet…

Sisäihanuuksia syyskuussa

Totesin, että tuvan nurkka on liian pimeä. Tummakantinen (ja vähän hutju) pöytä synkensi tunnelmaa. Mä kaipaan nyt kaiken valon, etten ihan taas syysmasennu täällä.

Pöytä vaihtoon siis.


Pöytä on jatkettavaa mallia ja se pidentyy tuosta vielä 40 senttiä, jos tarve vaatii. Se oli tummanruskea eikä mitenkään kovin kummoisessa kunnossa. 80-luvun kaveri, joten ei tarvinnut pelätä turmelevansa antiikkia. Maalasin pöydän kalkkimaalilla ja hiersin vahan pintaan. Nyt on kiva. "Uudet" tuolitkin pääsivät pöydän ääreen.



Nurkkaan löytyi lisäksi amppelisaniainen. Halusin riiputtaa sen puunväriseen hyllynkannattimeen. Se vaati pientä kannattimen purkua ja paloittelua, mutta nyt näyttää hyvältä.



Saniainen onneksi viihtyy hämärässä. Sellainen tuo nurkka nimittäin on.