Siirry pääsisältöön

Porttia, kasvihuonetta, kanoja ja yksi kauhea tragedia - ehkä

No moi! Pitkästä aikaa! Olen laiskotellut. 

Olen tehnyt portin ajotielle ja aloitin pikkasen tekemään risuaitaa yhdistämään portti tienpuoleiseen lauta-aitaan. Kulkuportti tuossa vasemmassa reunassa on vain väliaikainen ja vähän näyttää mallia, miltä oikea sellainen pian näyttää. Roskikselle pitäisi myös keksiä joku nätti karsina.



Kasvihuoneeseen tein oven, joka on tosin vähän vino, koska ristikkäistuki vielä puuttuu. Oven ikkunoiden ympärille pitäisi myös hankkia kapea lista. Ajaa kuitenkin asiansa tuollaisena.



Mulla oli viikonloppuna vieraita, ja koska en saanut terassia edes alkutekijöihinsä, tein ruokailualueen kasvariin. Pöytänä toimii pukkijalkojen päällä oleva saunan ovi, valkoinen lankku toimii toisen puolen istuimina, kun ei tilaa ihan hirvittävästi ollut (eikä mulla myöskään enempää pihakalusteita).



Taimien siirto sisältä kasvihuoneeseen tapahtui liian myöhään ja varsinkin tomaantintaimet näyttivät siltä, että ne kuolla kupsahtavat ihan justiinsa. Vaikka vanhat lehdet ovat edelleen aika rujonnäköisiä, uusia on kasvanut ja osa taimista kukkiikin.



Kurkut ainakin tuntuvat viihtyvän.



Kanojen kanssa meillä menee ihan kivasti. Molemmat aikuiset munivat munan päivässä, joten niitä riittää. Keltuaiset on muuten TOSI keltaisia! Tytöt tulevat tuohon häkin reunalle vastaan ja odottavat, että saisivat jotain.



Alkuun niin kovin arat ja pelokkaat kanaset ovat rohkaistuneet kovin.



Koitan heitä totuttaa kosketukseen niin, että tiputan jyviä tuohon käteni alle ja kun menevät niitä sieltä nokkimaan, silittelen ja rapsuttelen niiden selkää. Ehkä päästään joskus siihen, että niitä voi koskea ilman, että "huijaa" niitä mitenkään...

Kanat pitävät välillä sellaista ts-ts-ääntä, joka ilmeisesti ei ole aivastus ja mun tarkkailun mukaan liittyy mahdollisesti ruokailuun. Kaikki epäillyt hengitystieoireet täytyy kuitenkin ilmoittaa kunnaneläinlääkärille, joten katotaan nyt sitten, mitä viisaampi tästä sanoo... 

Varsinaisen tragedian sai aikaan hän:



Noin viiden sentin mittainen sinitiaisen kakara. Siinä hän harhaili ja huuteli keskellä mun pihaa ja meinasin astua sen päälle, kun eihän se karkuun tajunnut lähteä. Totesin, ettei sitä oikein siihenkään voi jättää, tai on henki pois heti. Nostin hänet ylös ja voi että, kuinka voikaan olla suloinen tuollainen tirppa, joka nätisti istuu etusormella ja vain kattelee mua noilla pienillä silmillään.

Sinitiaisella on pesä talon eteläseinällä, ylhäällä laudoituksen alla. Vein tirpan pesän allaolevan puunrangan päälle istumaan. Sisältä kattelin, että emo sitä kävi aina välillä ruokkimassa. Jossain vaiheessa pientä ei enää näkynyt puussa eikä maassa, joten oletin jonkun syöneen sen. Siskoni kuitenkin kertoi, että tirpat saattavat hypätä pesästä ennen kuin ovat lentokykyisiä ja räpistellä sitten oksalta toiselle. Toivotaan näin, että sinitiaisen poikainen on turvassa jossain suuren syreenipuskan sisällä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Työhuone

Pian en asu täällä enää yksin, vaan mun kanssa asumaan muuttaa miesihiminen. Miesihminen tarvitsee työhuoneen ja vanhasta makkarista ollaan nyt rakennettu sellaista.


Lattiaa on nostettu, jotta saatiin sinne eristettä. Uunin ympäriltä lattiaa ei voinut nostaa, joten tehtiin sitten tuollainen eritasoratkaisu. Tavaraa täältä huoneesta vielä puuttuu, mutta hieno siitä tuli, sen voi jo sanoa.


Työpöydän päälle löytyi tuollainen lasinen "hehkulamppu", johon pääsi asustelemaan ilmakasvi eli tillandsia. 


Siniseksi aikoinaan maalaamani Ikean mäntyinen vaatekaappi sai jälleen uuden ilmeen raikkaanvihreästä väristä.


Hei pitkästä aikaa

En ole jaksanut kauheasti tänne kirjoitella. Ei mistään erityisestä syystä, ei vain ole huvittanut. Eilen illalla ajattelin tehdä päivityksen, mutta siinäpä kävi sitten hassusti. Tietokone lakkasi toimimasta ja koitin palauttaa sitä edelliseen toimivaan kokoonpanoon. Sen seurauksena se jäi käynnistyksessä loputtomaan kierteeseen eikä käynnistynyt loppuun asti. Tein uudelleen palautuksen, jonka seurauksena kone nollasi itsensä eli palautti tehdasasetukset. Kaikki kahden viime vuoden aikana ottamani kuvat ja tekemäni tiedostot, puf, kadotettu ikuisiksi ajoiksi. Meni siis hieman säätämiseksi tämä homma.

On mulla osa tiedostoista onneksi jemmapaikoissa muualla, mutta osa tosiaan katosi. Aloitetaan puhtaalta pöydältä siis. Nyt mulla on uudenveroinen tietokone, joka toimii nopeasti. Eikä tarvinnut ostaa uutta, mitä aluksi ehdin jo pelätä.

Nyt asiaan. Koska on koko ajan pimeää, kuvat ovat sellaisia myös. Joitakin olen ehtinyt ottaa valoisaan aikaan, mutta ehkä näistä nyt idean näkee.

Uusi tapet…

Sisäihanuuksia syyskuussa

Totesin, että tuvan nurkka on liian pimeä. Tummakantinen (ja vähän hutju) pöytä synkensi tunnelmaa. Mä kaipaan nyt kaiken valon, etten ihan taas syysmasennu täällä.

Pöytä vaihtoon siis.


Pöytä on jatkettavaa mallia ja se pidentyy tuosta vielä 40 senttiä, jos tarve vaatii. Se oli tummanruskea eikä mitenkään kovin kummoisessa kunnossa. 80-luvun kaveri, joten ei tarvinnut pelätä turmelevansa antiikkia. Maalasin pöydän kalkkimaalilla ja hiersin vahan pintaan. Nyt on kiva. "Uudet" tuolitkin pääsivät pöydän ääreen.



Nurkkaan löytyi lisäksi amppelisaniainen. Halusin riiputtaa sen puunväriseen hyllynkannattimeen. Se vaati pientä kannattimen purkua ja paloittelua, mutta nyt näyttää hyvältä.



Saniainen onneksi viihtyy hämärässä. Sellainen tuo nurkka nimittäin on.