Yöllisiä kauhunhetkiä ja paneelia seinään

Tulipa taas vietettyä yö talolla. Katselin eilen illalla netistä sarjoja ja ihmettelin, kun koira makasi tuvasta eteiseen johtavan oven luona jatkuvasti. Kun vihdoin laitoin tietokoneen hiljaiseksi ja aloin nukkumispuuhiin, kuuluikin eteisen puolelta rapinaa. Hiirihän se siellä. Päästin koiran eteisen puolelle säikytystarkoituksessa ja ajoihan se hiiren esille. Hiiri pakeni johonkin, mutta hetken päästä rapina jatkui. Ensin ajatus vieraista selkärankaisista talossani ahdisti enkä meinannut uskaltaa sammuttaa edes valoja. (Kaupunkilaiskakarana en ole tottunut hiirten rapinaan...) Koira päivysti ovella ja totesin, että kyllä se varmaan pitää huolen, ettei hiiri huomaamattani pääse tuvan puolella mellastamaan. Ja vaikka pääsisikin, se tuskin söisi mua, mikä tietenkin oli suurin pelkoni. Onneksi oli korvatulpat mukana, niin ei rapinat häirinneet. Koiraparka ei sitten ilmeisesti nukkunut. Se on ollut tänään ihan vetämättömissä. Hetki sitten kuului taas rapinaa eteisen puolelta. Kovin rankkaa pienelle koiralle tällainen.

Olen maalaillut paneelia tänään ja naputellut sitä seinään. Tämä ei ole työvaihe, joka olisi tässä vaiheessa kaikkein tärkein tai edes järkevä, mutta koska alkaa käydä hieman masentamaan tämä hirveä puurtaminen, josta ei kuitenkaan jää oikein mitään näkyvää jälkeä, totesin, että saattaisi olla mielenterveyden kannalta ihan hyvä juttu tehdä jotain sellaista, joka näkyy. 

Tilkitsin seinän ja lattian yhtymäkohdan ja niittasin ilmansulkupaperit seinään. Päälle koolaukset ja paneelit. Maalasin paneelien pontit ennen kiinnitystä, jottei puunväri paista läpi, kun jossain vaiheessa puu kuitenkin elää.

Otan huomenna kuvan päivänvalossa paneelien väristä (maalasin ne, kun olivat jo kiinni seinässä). Yksi seinä on puolipaneloitu ja kylläpä sitä on kiva katsella.

Pistin taas kynttilöihin liekin ja tuvassa tuoksuu vanilja (tuoksukynttilöitä). Vielä ei ole tietoa hormien kunnosta, nuohooja tulee loppukuusta. Avotakka toimii kuitenkin hyvin kynttilöiden polttopaikkana.