Siirry pääsisältöön

Yöllisiä kauhunhetkiä ja paneelia seinään

Tulipa taas vietettyä yö talolla. Katselin eilen illalla netistä sarjoja ja ihmettelin, kun koira makasi tuvasta eteiseen johtavan oven luona jatkuvasti. Kun vihdoin laitoin tietokoneen hiljaiseksi ja aloin nukkumispuuhiin, kuuluikin eteisen puolelta rapinaa. Hiirihän se siellä. Päästin koiran eteisen puolelle säikytystarkoituksessa ja ajoihan se hiiren esille. Hiiri pakeni johonkin, mutta hetken päästä rapina jatkui. Ensin ajatus vieraista selkärankaisista talossani ahdisti enkä meinannut uskaltaa sammuttaa edes valoja. (Kaupunkilaiskakarana en ole tottunut hiirten rapinaan...) Koira päivysti ovella ja totesin, että kyllä se varmaan pitää huolen, ettei hiiri huomaamattani pääse tuvan puolella mellastamaan. Ja vaikka pääsisikin, se tuskin söisi mua, mikä tietenkin oli suurin pelkoni. Onneksi oli korvatulpat mukana, niin ei rapinat häirinneet. Koiraparka ei sitten ilmeisesti nukkunut. Se on ollut tänään ihan vetämättömissä. Hetki sitten kuului taas rapinaa eteisen puolelta. Kovin rankkaa pienelle koiralle tällainen.

Olen maalaillut paneelia tänään ja naputellut sitä seinään. Tämä ei ole työvaihe, joka olisi tässä vaiheessa kaikkein tärkein tai edes järkevä, mutta koska alkaa käydä hieman masentamaan tämä hirveä puurtaminen, josta ei kuitenkaan jää oikein mitään näkyvää jälkeä, totesin, että saattaisi olla mielenterveyden kannalta ihan hyvä juttu tehdä jotain sellaista, joka näkyy. 

Tilkitsin seinän ja lattian yhtymäkohdan ja niittasin ilmansulkupaperit seinään. Päälle koolaukset ja paneelit. Maalasin paneelien pontit ennen kiinnitystä, jottei puunväri paista läpi, kun jossain vaiheessa puu kuitenkin elää.


Otan huomenna kuvan päivänvalossa paneelien väristä (maalasin ne, kun olivat jo kiinni seinässä). Yksi seinä on puolipaneloitu ja kylläpä sitä on kiva katsella.

Pistin taas kynttilöihin liekin ja tuvassa tuoksuu vanilja (tuoksukynttilöitä). Vielä ei ole tietoa hormien kunnosta, nuohooja tulee loppukuusta. Avotakka toimii kuitenkin hyvin kynttilöiden polttopaikkana.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Työhuone

Pian en asu täällä enää yksin, vaan mun kanssa asumaan muuttaa miesihiminen. Miesihminen tarvitsee työhuoneen ja vanhasta makkarista ollaan nyt rakennettu sellaista.


Lattiaa on nostettu, jotta saatiin sinne eristettä. Uunin ympäriltä lattiaa ei voinut nostaa, joten tehtiin sitten tuollainen eritasoratkaisu. Tavaraa täältä huoneesta vielä puuttuu, mutta hieno siitä tuli, sen voi jo sanoa.


Työpöydän päälle löytyi tuollainen lasinen "hehkulamppu", johon pääsi asustelemaan ilmakasvi eli tillandsia. 


Siniseksi aikoinaan maalaamani Ikean mäntyinen vaatekaappi sai jälleen uuden ilmeen raikkaanvihreästä väristä.


Hei pitkästä aikaa

En ole jaksanut kauheasti tänne kirjoitella. Ei mistään erityisestä syystä, ei vain ole huvittanut. Eilen illalla ajattelin tehdä päivityksen, mutta siinäpä kävi sitten hassusti. Tietokone lakkasi toimimasta ja koitin palauttaa sitä edelliseen toimivaan kokoonpanoon. Sen seurauksena se jäi käynnistyksessä loputtomaan kierteeseen eikä käynnistynyt loppuun asti. Tein uudelleen palautuksen, jonka seurauksena kone nollasi itsensä eli palautti tehdasasetukset. Kaikki kahden viime vuoden aikana ottamani kuvat ja tekemäni tiedostot, puf, kadotettu ikuisiksi ajoiksi. Meni siis hieman säätämiseksi tämä homma.

On mulla osa tiedostoista onneksi jemmapaikoissa muualla, mutta osa tosiaan katosi. Aloitetaan puhtaalta pöydältä siis. Nyt mulla on uudenveroinen tietokone, joka toimii nopeasti. Eikä tarvinnut ostaa uutta, mitä aluksi ehdin jo pelätä.

Nyt asiaan. Koska on koko ajan pimeää, kuvat ovat sellaisia myös. Joitakin olen ehtinyt ottaa valoisaan aikaan, mutta ehkä näistä nyt idean näkee.

Uusi tapet…

Sisäihanuuksia syyskuussa

Totesin, että tuvan nurkka on liian pimeä. Tummakantinen (ja vähän hutju) pöytä synkensi tunnelmaa. Mä kaipaan nyt kaiken valon, etten ihan taas syysmasennu täällä.

Pöytä vaihtoon siis.


Pöytä on jatkettavaa mallia ja se pidentyy tuosta vielä 40 senttiä, jos tarve vaatii. Se oli tummanruskea eikä mitenkään kovin kummoisessa kunnossa. 80-luvun kaveri, joten ei tarvinnut pelätä turmelevansa antiikkia. Maalasin pöydän kalkkimaalilla ja hiersin vahan pintaan. Nyt on kiva. "Uudet" tuolitkin pääsivät pöydän ääreen.



Nurkkaan löytyi lisäksi amppelisaniainen. Halusin riiputtaa sen puunväriseen hyllynkannattimeen. Se vaati pientä kannattimen purkua ja paloittelua, mutta nyt näyttää hyvältä.



Saniainen onneksi viihtyy hämärässä. Sellainen tuo nurkka nimittäin on.