Siirry pääsisältöön

Koolauksia ja kokkailuja

Ei lähteny viikonlopun remppailut ihan toivotulla tavalla käyntiin. Perjantaina kylään tuli oksu eli vatsapöpö ja päivä menikin pää ämpärissä. Tänään sitten uskalsin aamulla jo syödä, mutta kaikki lihakset on tosta eilisestä kipeet. Vaikeuttaa remppaa, muttei estä sitä. 

Päivä alkoi kylppärin seinän koolaamisella. Oven päälle laitoin koolingit vasta, kun olin saanut parit levyt seinään, jotta näin jaotuksen oikein. Lisäsin vielä lisätukia peiliä ja mahdollisia kylppärin seinälamppuja varten.


Sitten pääsin levyttämään. Se olikin kivaa hommaa. Heti jäi kaikki söhröt ja epätasaisuudet tasaisen pinnan alle piiloon!


Kokkauksetkin liittyivät vahvasti tähän projektiin. Keittelin siis vanhanajan vehnäjauholiisteriä.


Ohje on yksinkertainen. Yksi osa vehnäjauhoja ja 7-10 osaa vettä. "Maun mukaan". Ensimmäiseen satsiin, jolla esiliisteröin huokolevyt, laitoin suhteeksi 1:8. Keitellään sen verran, että pulpahtaa ja sakenee. Sitten jäähtymään. Pienet klöntit ei haittaa.

Toiseen satsiin, jolla tapetoin makulatuuripaperin tasoittamaan levyn pintaa, suhteeksi tuli 1:7.

Levyjen saumoihin suositellaan juuri ennen tapetin kiinnittämistä kasteltua kuittipaperia. Siitä tuli yllättävän vaikeaa. Kuittipaperi ei pysynyt seinässä, ei millään. Vihdoin tajusin laittaa ihan sauman yläosaan hitusen liisteriä, jotta kuittinauha pysyy yläosastaan paikallaan. 

Kuittinauhan tarkoitus on joustaa levyjen elämisen mukaan. Näin päällä olevan tapetin ei pitäisi repeytyä niin helposti.


Tällä hetkellä seinä näyttää aivan hirveältä. Makulatuuripaperia on nyt koko seinä täynnä ja kuittien kohdalta se on erittäin paljon kuprullaan. Ilmeisesti tuo kuivuessaan (toivottavasti!) kutistuu sen verran, että vetää kuprut suoriksi. Ainakin olen muitten blogeista lukenut kauhutarinoita siitä, kun tapetit onkin laiton jälkeen täynnä kupruja, mutta seuraavana päivänä näyttääkin ihan siltä, miltä pitääkin...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Työhuone

Pian en asu täällä enää yksin, vaan mun kanssa asumaan muuttaa miesihiminen. Miesihminen tarvitsee työhuoneen ja vanhasta makkarista ollaan nyt rakennettu sellaista.


Lattiaa on nostettu, jotta saatiin sinne eristettä. Uunin ympäriltä lattiaa ei voinut nostaa, joten tehtiin sitten tuollainen eritasoratkaisu. Tavaraa täältä huoneesta vielä puuttuu, mutta hieno siitä tuli, sen voi jo sanoa.


Työpöydän päälle löytyi tuollainen lasinen "hehkulamppu", johon pääsi asustelemaan ilmakasvi eli tillandsia. 


Siniseksi aikoinaan maalaamani Ikean mäntyinen vaatekaappi sai jälleen uuden ilmeen raikkaanvihreästä väristä.


Hei pitkästä aikaa

En ole jaksanut kauheasti tänne kirjoitella. Ei mistään erityisestä syystä, ei vain ole huvittanut. Eilen illalla ajattelin tehdä päivityksen, mutta siinäpä kävi sitten hassusti. Tietokone lakkasi toimimasta ja koitin palauttaa sitä edelliseen toimivaan kokoonpanoon. Sen seurauksena se jäi käynnistyksessä loputtomaan kierteeseen eikä käynnistynyt loppuun asti. Tein uudelleen palautuksen, jonka seurauksena kone nollasi itsensä eli palautti tehdasasetukset. Kaikki kahden viime vuoden aikana ottamani kuvat ja tekemäni tiedostot, puf, kadotettu ikuisiksi ajoiksi. Meni siis hieman säätämiseksi tämä homma.

On mulla osa tiedostoista onneksi jemmapaikoissa muualla, mutta osa tosiaan katosi. Aloitetaan puhtaalta pöydältä siis. Nyt mulla on uudenveroinen tietokone, joka toimii nopeasti. Eikä tarvinnut ostaa uutta, mitä aluksi ehdin jo pelätä.

Nyt asiaan. Koska on koko ajan pimeää, kuvat ovat sellaisia myös. Joitakin olen ehtinyt ottaa valoisaan aikaan, mutta ehkä näistä nyt idean näkee.

Uusi tapet…

Sisäihanuuksia syyskuussa

Totesin, että tuvan nurkka on liian pimeä. Tummakantinen (ja vähän hutju) pöytä synkensi tunnelmaa. Mä kaipaan nyt kaiken valon, etten ihan taas syysmasennu täällä.

Pöytä vaihtoon siis.


Pöytä on jatkettavaa mallia ja se pidentyy tuosta vielä 40 senttiä, jos tarve vaatii. Se oli tummanruskea eikä mitenkään kovin kummoisessa kunnossa. 80-luvun kaveri, joten ei tarvinnut pelätä turmelevansa antiikkia. Maalasin pöydän kalkkimaalilla ja hiersin vahan pintaan. Nyt on kiva. "Uudet" tuolitkin pääsivät pöydän ääreen.



Nurkkaan löytyi lisäksi amppelisaniainen. Halusin riiputtaa sen puunväriseen hyllynkannattimeen. Se vaati pientä kannattimen purkua ja paloittelua, mutta nyt näyttää hyvältä.



Saniainen onneksi viihtyy hämärässä. Sellainen tuo nurkka nimittäin on.