Siirry pääsisältöön

Isoi asioi

Paljastettakoon niille, jotka eivät tiedä leipätyötäni, että olen ope. Kaksi vuotta olen hitsautunut tuohon kouluun ja opehuoneen porukkaan. Toki oppilaatkin ovat tulleet tutuiksi. Huomenna menen koululle todennäköisesti viimeistä kertaa. Syksyllä aloitan hommat toisella puolella maakuntaa. Paikanvaihto oli ihan mun oma ideani eikä siitä sen enempää, mutta tämä lähteminen tuntuukin vaikeammalta kuin oletin.

Tällä viikolla on pidetty viimeisiä tunteja eri luokille ja oppilaat ovat kirjoitelleet taululle kivoja viestejä, on tullut piirustuksia ja vähän suklaatakin. Vähän on aina meinanneet allergiaoireet iskeä, kun näitä juttuja on tullut vastaan. Tänään näin osan mun kollegoista vikaa kertaa (ainakin työn merkeissä), osan moikkaan vielä huomenna. Heitä mulla tulee eniten ikävä. Miten sitä onkaan löytänyt tuollaisen porukan. 

Naama rohtui tänään taas suolavedestä, kun lähimmät työkaverit olivat hommanneet mulle läksiäislahjaksi omenapuun. Voiko olla mitään ihanampaa! Vetistelin koko kotimatkan, kun omppupuun oksa mätki naamaan, kun sitä tuolla minikokoisella autollani vein kotiin. Nytkin ehkä hieman silmät taas vuotaa. 

Tämä viikko on siis ollut hieman rankka. Ei varsinaisesti pahalla tavalla, mutta kuluttavalla tavalla kuitenkin.

Huh. Se tästä avautumisesta :)

Aamulla aurinko paistoi ihanasti pellon takaa. Oon aika onnekas, että voin aamulla katsoa tuonnäköistä maisemaa.


Kasvihuoneen pohjalta kaivamaani maata olen kuljettanut puorin taakse, johon tulee kanojen ulkoaitaus. Viemärin mylläämisen jälkeen takapiha on ollut aika ankeannäköistä, mutta josko sinne saisi jotain kasvamaan. Häkki ulottuu tuosta rakennuksen lähimmästä nurkasta tuonne isolle koivulle asti, hieman vaaleasta ovesta kauemmas siis. Toiseen suuntaan häkki ulottuu tuohon viemäripömpelin reunaan asti. Katto aitaukseen tulee myös verkosta, jotta kanat voivat olla pihalla silloinkin, kun en ole niitä itse valvomassa. Ennen rakennustoimenpiteitä pitäisi nykäistä tuo vanha huussi tuosta pois...


Kommentit

  1. Sama täällä, tämä lto hyvästeli myös vanhat työkamut ja lapset.. Syksyllä uudet kujeet uudessa talossa. Kateellinen tuosta peltomaisemasta, ehkäpä joskus tulevaisuudessa saisin itsekin herätä vastaavaan näkymään :) Oi onnea kanasille, olinpa itsekin auttamassa taannoin työkaveria ulkokanalan rakentamisessa, tai paremminkin "metsäpuutarhan" istuttamisessa kotkottajille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinnekin ja onnea uusiin kuvioihin! Enpä säästynyt kyyneliltä lauantainakaan. Mulla on kotona niin paljon kukkia, ettei maljakot riittäneet. Ehkä sitä on joskus tehnyt jotain oikein :) Ja pellot on pop!

      Poista
  2. Kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen onneksi avautuu... Samoissa fiiliksissä tullut oltua yhden jos toisenkin kerran. - Senni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se täytyy ajatella. Uusi paikka on varmasti aivan yhtä mukava ja viihdyn sielläkin ihan kuin kaikissa aikaisemmissa työpaikoissa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Työhuone

Pian en asu täällä enää yksin, vaan mun kanssa asumaan muuttaa miesihiminen. Miesihminen tarvitsee työhuoneen ja vanhasta makkarista ollaan nyt rakennettu sellaista.


Lattiaa on nostettu, jotta saatiin sinne eristettä. Uunin ympäriltä lattiaa ei voinut nostaa, joten tehtiin sitten tuollainen eritasoratkaisu. Tavaraa täältä huoneesta vielä puuttuu, mutta hieno siitä tuli, sen voi jo sanoa.


Työpöydän päälle löytyi tuollainen lasinen "hehkulamppu", johon pääsi asustelemaan ilmakasvi eli tillandsia. 


Siniseksi aikoinaan maalaamani Ikean mäntyinen vaatekaappi sai jälleen uuden ilmeen raikkaanvihreästä väristä.


Hei pitkästä aikaa

En ole jaksanut kauheasti tänne kirjoitella. Ei mistään erityisestä syystä, ei vain ole huvittanut. Eilen illalla ajattelin tehdä päivityksen, mutta siinäpä kävi sitten hassusti. Tietokone lakkasi toimimasta ja koitin palauttaa sitä edelliseen toimivaan kokoonpanoon. Sen seurauksena se jäi käynnistyksessä loputtomaan kierteeseen eikä käynnistynyt loppuun asti. Tein uudelleen palautuksen, jonka seurauksena kone nollasi itsensä eli palautti tehdasasetukset. Kaikki kahden viime vuoden aikana ottamani kuvat ja tekemäni tiedostot, puf, kadotettu ikuisiksi ajoiksi. Meni siis hieman säätämiseksi tämä homma.

On mulla osa tiedostoista onneksi jemmapaikoissa muualla, mutta osa tosiaan katosi. Aloitetaan puhtaalta pöydältä siis. Nyt mulla on uudenveroinen tietokone, joka toimii nopeasti. Eikä tarvinnut ostaa uutta, mitä aluksi ehdin jo pelätä.

Nyt asiaan. Koska on koko ajan pimeää, kuvat ovat sellaisia myös. Joitakin olen ehtinyt ottaa valoisaan aikaan, mutta ehkä näistä nyt idean näkee.

Uusi tapet…

Sisäihanuuksia syyskuussa

Totesin, että tuvan nurkka on liian pimeä. Tummakantinen (ja vähän hutju) pöytä synkensi tunnelmaa. Mä kaipaan nyt kaiken valon, etten ihan taas syysmasennu täällä.

Pöytä vaihtoon siis.


Pöytä on jatkettavaa mallia ja se pidentyy tuosta vielä 40 senttiä, jos tarve vaatii. Se oli tummanruskea eikä mitenkään kovin kummoisessa kunnossa. 80-luvun kaveri, joten ei tarvinnut pelätä turmelevansa antiikkia. Maalasin pöydän kalkkimaalilla ja hiersin vahan pintaan. Nyt on kiva. "Uudet" tuolitkin pääsivät pöydän ääreen.



Nurkkaan löytyi lisäksi amppelisaniainen. Halusin riiputtaa sen puunväriseen hyllynkannattimeen. Se vaati pientä kannattimen purkua ja paloittelua, mutta nyt näyttää hyvältä.



Saniainen onneksi viihtyy hämärässä. Sellainen tuo nurkka nimittäin on.