29. toukokuuta 2015

Isoi asioi

Paljastettakoon niille, jotka eivät tiedä leipätyötäni, että olen ope. Kaksi vuotta olen hitsautunut tuohon kouluun ja opehuoneen porukkaan. Toki oppilaatkin ovat tulleet tutuiksi. Huomenna menen koululle todennäköisesti viimeistä kertaa. Syksyllä aloitan hommat toisella puolella maakuntaa. Paikanvaihto oli ihan mun oma ideani eikä siitä sen enempää, mutta tämä lähteminen tuntuukin vaikeammalta kuin oletin.

Tällä viikolla on pidetty viimeisiä tunteja eri luokille ja oppilaat ovat kirjoitelleet taululle kivoja viestejä, on tullut piirustuksia ja vähän suklaatakin. Vähän on aina meinanneet allergiaoireet iskeä, kun näitä juttuja on tullut vastaan. Tänään näin osan mun kollegoista vikaa kertaa (ainakin työn merkeissä), osan moikkaan vielä huomenna. Heitä mulla tulee eniten ikävä. Miten sitä onkaan löytänyt tuollaisen porukan. 

Naama rohtui tänään taas suolavedestä, kun lähimmät työkaverit olivat hommanneet mulle läksiäislahjaksi omenapuun. Voiko olla mitään ihanampaa! Vetistelin koko kotimatkan, kun omppupuun oksa mätki naamaan, kun sitä tuolla minikokoisella autollani vein kotiin. Nytkin ehkä hieman silmät taas vuotaa. 

Tämä viikko on siis ollut hieman rankka. Ei varsinaisesti pahalla tavalla, mutta kuluttavalla tavalla kuitenkin.

Huh. Se tästä avautumisesta :)

Aamulla aurinko paistoi ihanasti pellon takaa. Oon aika onnekas, että voin aamulla katsoa tuonnäköistä maisemaa.


Kasvihuoneen pohjalta kaivamaani maata olen kuljettanut puorin taakse, johon tulee kanojen ulkoaitaus. Viemärin mylläämisen jälkeen takapiha on ollut aika ankeannäköistä, mutta josko sinne saisi jotain kasvamaan. Häkki ulottuu tuosta rakennuksen lähimmästä nurkasta tuonne isolle koivulle asti, hieman vaaleasta ovesta kauemmas siis. Toiseen suuntaan häkki ulottuu tuohon viemäripömpelin reunaan asti. Katto aitaukseen tulee myös verkosta, jotta kanat voivat olla pihalla silloinkin, kun en ole niitä itse valvomassa. Ennen rakennustoimenpiteitä pitäisi nykäistä tuo vanha huussi tuosta pois...


4 kommenttia:

  1. Sama täällä, tämä lto hyvästeli myös vanhat työkamut ja lapset.. Syksyllä uudet kujeet uudessa talossa. Kateellinen tuosta peltomaisemasta, ehkäpä joskus tulevaisuudessa saisin itsekin herätä vastaavaan näkymään :) Oi onnea kanasille, olinpa itsekin auttamassa taannoin työkaveria ulkokanalan rakentamisessa, tai paremminkin "metsäpuutarhan" istuttamisessa kotkottajille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinnekin ja onnea uusiin kuvioihin! Enpä säästynyt kyyneliltä lauantainakaan. Mulla on kotona niin paljon kukkia, ettei maljakot riittäneet. Ehkä sitä on joskus tehnyt jotain oikein :) Ja pellot on pop!

      Poista
  2. Kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen onneksi avautuu... Samoissa fiiliksissä tullut oltua yhden jos toisenkin kerran. - Senni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se täytyy ajatella. Uusi paikka on varmasti aivan yhtä mukava ja viihdyn sielläkin ihan kuin kaikissa aikaisemmissa työpaikoissa :)

      Poista

Pihalla tapahtuu

Pihalla on tapahtunut ja tapahtuu, talossa ei sinisen lattian laittamisen jälkeen. Siksi näytettävää onkin vähän ja vain ulkoa. Suurin j...